Minä en ole lähettänyt ystävänpäiväkortteja moneen vuoteen. Jotenkin ystävänpäivä on niin lähellä joulua, että se yllättää aina. En ehdi, en muista. Lisäksi olen sellainen ihminen, joka tykkää lähettää ennemmin itse tehtyjä kortteja tai sitten niitä ei lähetetä ollenkaan. Ja koska en ehdi tehdä niitä itse, niin...
 
Minä olen siitä onnekas, että minulla on paljon ystäviä. Vanhimmat olen tuntenut ala-asteelta lähtien ja sen jälkeen niitä on kerääntynyt pitkin matkaa. On vanhoja opiskelu- ja työkavereita sekä sitten tietysti niitä nykyisiä. Olen hyvin onnellinen siitä, että olen saanut niin paljon mielettömän ihania ihmisiä ympärilleni ja olen myös kiitollinen heistä jokaisesta. Lisäksi ei pidä unohtaa kahta siskoani, jotka ovat niin tärkeitä henkilöitä elämässäni, että en olisi sitä ikinä uskonut joskus alakouluikäisenä, kun emme tainneet muuta tehdä kuin tapella :).
 
Eron aikana ja jälkeen ystävien merkitys on korostunut entisestään. Lukematon määrä ihmisiä on kannustanut ja tukenut minua tällä matkalla, jokainen tyylillään. Maantieteellisesti lähimpänä olevat ovat halanneet, jutelleet, kyselleet vointia, kutsuneet kylään, järjestäneet tekemistä ja auttaneet muutenkin kaikilla tavoilla. Kauempana asuvat sitten ovat muistaneet kannustavilla sähköposteilla tai soittaneet. Mitä minä olen tehnyt ansaitakseni tämän kaiken?
 
Haluan vielä puhua siskoistani. Minulla on siis kaksi pikkusiskoa, toinen 1,5 vuotta nuorempi, toinen 6. Molempien kanssa minulla on läheiset välit, samoin meillä kaikilla keskenämme. Nuorempi siskoistani asuu Helsingissä ja olemme lähes joka päivä ainakin puhelimitse yhteydessä. Jaamme paljon arkipäivän asioita keskenämme ja meillä on aika paljon sellaisia "omia juttuja", joista muut ovat vähän pihalla. Viimeksi huomasin tämän, kun olimme perheen kanssa (9 henkilöä) Tallinnassa viikonlopun. Joku pieni ääni, lause, mainos, tilanne... ei tarvitse kuin katsoa toiseen päin, niin hän tietää mitä mielessäni liikkuu ja päinvastoin :) Toinen siskoistani asuu vähän kauempana ja hän on työnsä puolesta aika kiireinen. Yhteydenpito on vähän harvempaa, mutta puhelut sitten sitäkin pidempiä (1-2 h kerrallaan). Tämä siskoni on sitten myös sellainen, jonka kanssa keskustelu on vähän "syvempää" ja jolle kerron ensimmäisenä kaikki salaisuuteni (yleensä heti sen jälkeen kerron samat jutut nuoremmalle siskolleni :)).
 
Minulla on muutama läheinen ystävä, joilla ei ole siskoja. Olen vähän harmissani heidän puolestaan, koska siskot ovat jotain niin mielettömän hienoa ja suhde heihin niin erityislaatuinen, että sitä on vaikea selittää. Oli oikeasti aika liikuttavaa ja ihanaa, kun toinen siskoistani sanoi, että jos hän saa joskus tytön, hän haluaa ehdottomasti tehdä niin paljon lapsia, että tyttö saa itselleen siskon, koska hän ei tiedä mitä tekisi ilman meitä :) Toki tiedän, että sellaiset ihmiset, joilla ei lämmintä sisarsuhdetta ole, löytävät sille korvaavia juttuja ja ihmissuhteita. Mutta varmasti aika harvoin esimerkiksi ystävyyssuhde on niin läheinen, että sitä voisi verrata sisarsuhteeseen. Tai mikäs minä olen sanomaan. Enhän minä voi sitä tietää, koska minulla on nämä siskot. Minulla ei ole sen takia ollut tarvetta luoda samanlaista suhdetta kehenkään muuhun, esimerkiksi ystäviini.
 
Jännä miten ystävätkin ovat pikku hiljaa nousseet (tai laskeneet) samalle viivalle. Näin on kyllä tainnut tapahtua joskus aikuisiän kynnyksellä. Minulla ei ole parasta ystävää. Minulla on siskot ja sitten kauhea kasa yhtä tärkeitä ystäviä, joiden jokaisen kanssa teen hieman eri juttuja ja puhun hieman eri asioista. Tietysti toiset ystävistä ovat läheisempiä kuin toiset, mutta en silti alkaisi laittamaan heitä paremmuusjärjestykseen. Ystävä mikä ystävä.
 
Koska osa ystävistäni lukee tätä blogia (vieläkin), haluan tämän välityksellä toivottaa kaikille heille Hyvää Ystävänpäivää. Haluan toivottaa sitä myös teille lukijoille, jotka olette jaksaneet kannustaa ja elää iloissani ja suruissani mukana. Kiitos teille kaikille tuestanne. Minä olen selvinnyt jo pitkälle ja tämä blogi on ollut yksi merkittävä tekijä siinä.
 
Kiitos!