Että tämä sinkkuilu ottaa välillä pattiin. Miksei jokaisella halukkaalla sinkulla voisi olla oma halikaverinsa, jonka viereen voisi käpertyä kun maailma vittuilee. Tällaisina iltoina kun on väsynyt ja on sata asiaa tekemättä, olisi niin hienoa käpertyä jonkun lämpöiseen syliin ja unohtaa hetkeksi maailman murheet. Sitten jaksaisi taas. Mutta kun ei. Niin kai se taitaa olla, että ei hugbuddya ilman fuckbuddya? Voisiko tuosta tulla uusi kansanviisaus, sananlasku? Koska oikeasti, kuinka monella on mahdollisuus halia jotain ilman, että se velvottaisi seksiin? Jos joku on siinä onnellisessa tilanteessa, haluan saada pikaperehdytyksen miten sellaiseen tilaan pääsee.

Tänään on taas ollut yksi sellainen päivä, jota kutsun henkisiksi kuukautisiksi. On koko ajan nälkä ja jos syö, niin tulee huono omatunto ja epäonnistunut olo. Jos syö suolaista, tekee heti mieli makeaa ja päinvastoin. Loputon kierre. Osittain tästä syystä ja vähän muutenkin sitten vihaan itseäni ja ulkonäköäni. Kaikki tuntuu menevän pieleen, kukaan ei välitä. En koskaan löydä ketään. Kaikilla muilla on joku. Olen epäonnistunut ja tunnevammainen. En kykene muuttumaan enkä oppimaan virheistäni. Naamakin kiiltää. Pyh. Sitä enemmän kaipaisin itselleni hugbuddya. Jotain vakuuttamaan minulle, että kaikki kyllä kääntyy parhain päin ja ettei tilanne nyt niin kamala kuitenkaan ole. Osaanhan minä itsekin itselleni nuo asiat sanoa, mutta jostain kumman syystä toisen suusta kuultuna siihen uskoo paremmin.

Paska. Ei jaksa. Kun saisi huomenna aamulla jäädä nukkumaan koko päiväksi peiton alle ja unohtaa koko maailman missä elää. Kauan tätä loman jälkeistä aktiivisuutta riittikin. Nyt olisi taas loman tarpeessa.

Olen minä muuten aika noita. Olen todennut siskoilleni, että veljemme se kuitenkin ensin lapset tekee. Hän on nuorin meistä ja minua 11 vuotta nuorempi. Arvatkaapa keneltä sain tänään viestin, että lapsi syntyy keväällä?