Tänään on ollut rankka päivä. Olen ollut liikenteessä koko ajan ja ajanut lähes 300 km ympäri Pääkaupunkiseutua. Sisko osti tänään asunnon itselleen. Väkisinkin pankissa odotellessani tuli mieleen asuntokaupat Xn kanssa. Hassua, että miten tulikin juuri kyseinen kaupantekotilanne mieleen, koska se ei edes ollut viimeisin missä olen ollut: ostinhan oman asuntoni sen jälkeen. Xn pankissa istuttiin ison, antiikkisen neuvottelupöydän äärellä. Minä istuin häntä vastapäätä. Xn isä ja pankin työntekijä juttelivat mukavia. Olin kuin ruumiistani irtautunut. Minä tuijotin Xää silmiin ja purin hammasta kovempaa kuin koskaan, etten olisi purskahtanut itkuun tai alkanut riehua. Oli lievästi sanottuna surkea olo. Näin jälkeenpäin ajatellen tilanne tuntuu vielä kamalammalta mitä se silloin oikeastaan edes oli. Mieli taas tekee kepposiaan.

Olen miettinyt tänään jälleen myös niitä asioita, mitkä suhteessamme hiersivät ja saivat minulle pahan olon. Oikeastaan nämä asiat tulivat mieleeni Pipsa Pippurin kommentoinnin seurauksena. Totesin jälleen kerran, että olihan hyvä, että erosimme. Kun minulla ei ollut voimia lähteä, niin ero tuli ennen pitkää muuten. Vaikkakaan ei mitenkään kauniilla tavalla. No, enpä kyllä tiedä olisiko Xstä voinut edes erota kauniisti. Hän olisi kuitenkin aina keksinyt tavan tai aiheen, jolla kääntää kaikki minun syykseni. Mutta me erosimme nyt tällä tavalla. Onneksi sitä ei tarvitse enää kokea uudelleen - ainakaan Xn kanssa.

Tällä hetkellä, väsyneenä ja stressaantuneena sitä on ikävä jotain aikuista ihmistä, joka ottaisi kainaloonsa ja pitäisi siinä. Saisi vaan olla. Unohtaa kaiken hetkeksi. Olisi vain toisen lämpö ja kosketus. Turva. Läheisyys. Ehkä se kuuluu minun tulevaisuuteeni. Ehkä ei. Aika näyttää.