Pääsiäinen on mennyt ihan mukavasti. Pientä takkuilua ollut, mutta ei onneksi mitään kovin mullistavaa. Eilen olin kyläilemässä, aika hurahti kuin siivillä. Onnistuin kyläilemään niin, että unohdin katsoa kelloa viiteen tuntiin! Viihdyin mainiosti ja oli tosi kiva olla kotonakin loppuilta, tosin seuraavan kerran kyläillessäni minulle saatetaan laittaa munakello soimaan lähdön merkiksi ;).

Takkuilua elämääni on aiheuttanut mieheni ja hänen siskonsa. En jaksa siitä sen tarkemmin tähän kirjoittaa, muuta kuin että pientä kolmiodraamaa on ollut ja asiaa on pitänyt sitten selvitellä. Mieheni suvussa on muutama liioitteluun taipuvainen ihminen ja tämä sisko on yksi heistä. Liioittelukin on vähän lievä sana kuvaamaan tätä luonnetta, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. No mieskin tietysti menee vähän noihin juttuihin mukaan - ei kyllä yleensä mutta näköjään ainakin tässä meidän eroasiassa vähän. Miehen sisko on saanut siis vähän "dramatiikkaa" aikaan. Onneksi oma siskoni on pitänyt minut järjissäni tässä. Olen yrittänyt ottaa sellaisen "mattivanhaslinjan" eli en kommentoi. Parempi ehkä nyt niin, ettei sotke asioita entisestään, kun yrittää oikaista väärinkäsityksiä. Eipä ole kohta enää tuon suvun asiat minun huolenani.

Viime päivinä olen miettinyt paljon sitä, mitä minulla olisi opittavaa tästä suhteesta. Miten kuvailisin teille ja itselleni tuntemuksiani ja  fiiliksiäni? Tuntuu pahalta käyttää sanaa "virhe" (mitä virheitä tein suhteessa). Olen yrittänyt löytää tilalle jonkin toisen sanan. Mitä opittavaa minulla olisi parisuhteesta? Voisiko se olla parempi ja positiivissävytteisempi tapa lähestyä asiaa? En tiedä. Jos puhun oppimisesta, väheksynkö silloin virheitäni? Yritänkö tehdä olematonta sädekehää pääni ympärille? Ehkä on parempi puhua asioista sitten kuitenkin niiden omilla nimillä. Virheet virheinä, opit oppeina. Ne asiat tulevat olemaan rankkoja kirjoittaa, mutta haluan sen tehdä. Itseni takia. Ehkä saan jotain kasaan tässä pääsiäisen aikana.

Sain eilen sähköpostia eräältä ystävältäni: "Oon lukenut tuota sun blogiasi ja halusin kiittää siitä. Oon saanut sen avulla itkettyä tätä omaa suhdettani. Joskus itkeminen on vaikeaa ja kaikki patoutuu tuonne sisälle ja silloin on vaikea olla. Nyt olen saanut itkettyä, joka on hyvä asia." Voiko mahtavampaa palautetta blogistaan saada? En tiedä, mutta tuon lukeminen lämmitti todella paljon mieltä, vaikka eihän siinä kivoista asioista puhuta. Mutta olen saanut autettua ystävääni omalla tuskallani. Tunnen itseni tärkeäksi. Minulla on merkitys.