Mitä jos en koskaan opikaan mitään suhteestani Xn kanssa? Mitä jos toistan aina samat virheet elämässäni, yhä uudelleen ja uudelleen? Miten ihmeessä minä onnistun välttämään sen? Missä on ohjekirja itsensä muuttamiseksi sellaiseksi kuin haluaa olla? Auttaako se ollenkaan, että tiedostaa omat virheensä ja heikkoutensa, jos ei ole mitään aavistusta, miten ne korjaisi? Korjautuvatko ne ainoastaan sillä, että päättää toimia jatkossa toisin? Miten kestän itseäni jos en onnistu?
Mitä jos en koskaan ole valmis uuteen suhteeseen kenenkään kanssa? Jos aina ja ikuisesti tulen jahkaamaan ja epäilemään. Soutaamaan ja huopaamaan. Mitä jos en ole koskaan varma siitä, että tämä on nyt se juttu, tämän ihmisen kanssa haluan olla? Mistä sen tietää, että on varma jostain? Minä olin varma, että haluan suhteen ja elämän Xn kanssa silloin kun tapasimme. Miten ihmeessä ihminen voi erehtyä niin? Mikä ihme minut silloin harhautti niin pahasti? Mitä jos teen saman virheen jatkossakin? Mitä jos en kykene luottamaan itseeni valinnoissani enää koskaan, vaan ajattelen aina, että taas menee pieleen, vaikka toiselta tuntuu?
Mitä jos olen oikeasti ripustautuja, mitä eräs testitulos minun väitti olevan ruumiinrakenteeni perusteella? Jos en osaa päästää irti tärkeistä ihmisistä tai menneisyydestä? En ole havainnut itsessäni ripustautumispiirteitä kovinkaan paljon, mutta merkitseekö se jotain? Jospa minä kiellän sen asian itseltäni tai en suostu myöntämään sitä? Kyllähän minä yritin Xlle ehdottaa useampaan kertaan, että yritetään vielä. Oliko se ripustautumista? Minä olen nyt sitä mieltä, että en minä oikeasti edes halunnut yrittää. Tein ehdotukset vain ja ainoastaan sen takia, että tulevaisuus pelotti. Paljon.
Onko se ripustautumista, että haluan suhteessa paljon läheisyyttä toisesta ihmisestä? Haluan paljon kosketuksia, yhdessä olemista, lähekkäin. Pusuja, hipaisuja, halauksia, kädestä pitämistä. Siis todella paljon. Ehkä epänormaalin paljon? Mistä tiedän ovatko tarpeeni normaaleja? Mitä jos minä tukehdutan kaikki miehet tarpeellani? Minua ei voi koskettaa liikaa. Minä en voi koskettaa liikaa.
Mitä jos minä en osaa ilmaista itseäni koskaan tarpeeksi selkeästi? Esimerkiksi nytkin tiedän varsin hyvin, mihin minun ja Xn suhde kaatui, mutta en osaa pukea sitä selkeästi sanoiksi, vaikka miten yritän ja olen yrittänyt. Minä vaan tiedän. Mutta onko se totuus vai pelkkää harhaa? Mitä jos ainoastaan uskottelen itselleni, että tiedän mutta todellisuudessa minulla ei olekaan mitään käsitystä asiasta? Mitä jos minulla on aina paljon sanottavaa, mutta en osaakaan sanoa niitä asioita?
Mitä jos suhde Xn kanssa rikkoi minut lopullisesti. Kykyni rakastaa tai tulla rakastetuksi? Kykyni luottaa ja heittäytyä hetkeen? Mitä jos minusta ei koskaan tule ehjää?
Mitä jos en koskaan ole valmis uuteen suhteeseen kenenkään kanssa? Jos aina ja ikuisesti tulen jahkaamaan ja epäilemään. Soutaamaan ja huopaamaan. Mitä jos en ole koskaan varma siitä, että tämä on nyt se juttu, tämän ihmisen kanssa haluan olla? Mistä sen tietää, että on varma jostain? Minä olin varma, että haluan suhteen ja elämän Xn kanssa silloin kun tapasimme. Miten ihmeessä ihminen voi erehtyä niin? Mikä ihme minut silloin harhautti niin pahasti? Mitä jos teen saman virheen jatkossakin? Mitä jos en kykene luottamaan itseeni valinnoissani enää koskaan, vaan ajattelen aina, että taas menee pieleen, vaikka toiselta tuntuu?
Mitä jos olen oikeasti ripustautuja, mitä eräs testitulos minun väitti olevan ruumiinrakenteeni perusteella? Jos en osaa päästää irti tärkeistä ihmisistä tai menneisyydestä? En ole havainnut itsessäni ripustautumispiirteitä kovinkaan paljon, mutta merkitseekö se jotain? Jospa minä kiellän sen asian itseltäni tai en suostu myöntämään sitä? Kyllähän minä yritin Xlle ehdottaa useampaan kertaan, että yritetään vielä. Oliko se ripustautumista? Minä olen nyt sitä mieltä, että en minä oikeasti edes halunnut yrittää. Tein ehdotukset vain ja ainoastaan sen takia, että tulevaisuus pelotti. Paljon.
Onko se ripustautumista, että haluan suhteessa paljon läheisyyttä toisesta ihmisestä? Haluan paljon kosketuksia, yhdessä olemista, lähekkäin. Pusuja, hipaisuja, halauksia, kädestä pitämistä. Siis todella paljon. Ehkä epänormaalin paljon? Mistä tiedän ovatko tarpeeni normaaleja? Mitä jos minä tukehdutan kaikki miehet tarpeellani? Minua ei voi koskettaa liikaa. Minä en voi koskettaa liikaa.
Mitä jos minä en osaa ilmaista itseäni koskaan tarpeeksi selkeästi? Esimerkiksi nytkin tiedän varsin hyvin, mihin minun ja Xn suhde kaatui, mutta en osaa pukea sitä selkeästi sanoiksi, vaikka miten yritän ja olen yrittänyt. Minä vaan tiedän. Mutta onko se totuus vai pelkkää harhaa? Mitä jos ainoastaan uskottelen itselleni, että tiedän mutta todellisuudessa minulla ei olekaan mitään käsitystä asiasta? Mitä jos minulla on aina paljon sanottavaa, mutta en osaakaan sanoa niitä asioita?
Mitä jos suhde Xn kanssa rikkoi minut lopullisesti. Kykyni rakastaa tai tulla rakastetuksi? Kykyni luottaa ja heittäytyä hetkeen? Mitä jos minusta ei koskaan tule ehjää?
Kommentit