Ihana kesä! On pitänyt niin nauttia ulkoilmasta, että ei ole oikein ehtinyt koneella istua. Lisäksi minulla on ollut seuraa. Sisko oli luonani viikon.

Viime aikoina on oikeastaan tapahtunut pelkästään mukavia asioita tai ainakaan en muista mitään negatiivista. Elämäni on kyllä muutenkin hyvin positiivista silloin, kun aurinko paistaa ja on lämmin. Lämpökään ei ole välttämätöntä, mutta aurinkoriippuvainen olen ja pahasti. Tulipa sunnuntaina heitettyä talviturkkikin. Ei ole oikein uitattanut, kun ei ole ollut seuraa.

Paljon on ollut myös ajatuksia päässä, mutta niistä vain osa muistuu mieleen nyt. Yhtenä päivänä ajattelin miltä tuntuisi yhteenpaluu Xn  kanssa. Totesin, että todella ahdistavalta. En ikinä haluaisi enää olla hänen kanssaan. Kauan sen toteamiseen tarvittiinkin aikaa. Oikeastaan en osaa edes sanoa, milloin tämä on tapahtunut, se vain on. Ja hyvä niin! Tuntuu jotenkin hassulta ja nurinkuriselta se, että tässä samalla minä kuitenkin olen rikki hänen takiaan ja yritän toipua hänestä. Hän on ollut niin tärkeä minulle joskus. Luulisi että negatiiviset ajatukset häntä kohtaan poistaisivat surun ja tuskan sydämestäni. Kunpa se olisikin niin yksinkertaista.

Aika hassua sekin, että X vaikuttaa elämääni jo ajatuksen tasolla vielä hyvin paljon. Aina välillä. Välillä ei tunnu missään. Tällä hetkellä en haluaisi nähdä Xää missään tilanteessa. En tiedä miksi. Ehkä siksi, koska se saattaisi kuitenkin nostaa minussa pintaan monenlaisia tunteita. Pelottaa jo ajatuskin. En halua oikeasti tietää, miten reagoisin. Luulenpa, että päällimmäisenä olisi vihan, turhautumisen ja surun tunteita. No, toivottavasti häntä ei tarvitse kohdata.

Kasvatan kyllä riskiä ihan itse ja täysin vapaaehtoisesti pitämällä yhteyttä Xn perheeseen. Perjantaina olen menossa taas heille. Xn sairas siskokin voi jo paremmin. Oli kyllä jo aikakin. Xn perheen kanssa yhdessä oleminen ei ole nykyään enää ollenkaan niin kamalaa mitä se oli heti silloin alussa. Ehkä yksi tärkeä ja suuri syy on tämä oma edistymiseni tässä toipumisen saralla. Xn nimen sanominen tai kuuleminen ei satuta enää niin paljon. Harvoin ollenkaan. Tiedän kyllä, että olisi aika järkytys kuulla, että heille olisi vaikkapa tulossa perheenlisäystä. Se menee taas tähän "miten voit toipua minusta näin nopeasti kun minäkään en voi sinusta"-kategoriaan.

Aurinkoisia päiviä kaikille!