Näin Ruohon ostarilla. Yritin sanoa hänelle jotain kohteliasta, mutta suustani sateli ilkeyksiä kuin sammakoita. Olin kamala, enkä voinut sille mitään. Ruoho yritti päästä minusta eroon, mutta seurasin häntä sitkeästi. Menimme heidän asuntoonsa.

Näin Xn. Haukuin hänetkin. X pakkasi muuttolaatikoita ja sanoi, että heidän täytyy muuttaa pois, koska he eivät kestä sitä ajatusta, että asun heidän kanssaan samassa kaupunginosassa ja he saattavat törmätä minuun milloin tahansa. He eivät kykene asumaan edes Kehä III:n varrella, koska minä asun myös. Heidän on pakko muuttaa kauas Helsingistä, ehkä jonnekin Lohjalle.

Ruoho hihitteli ja hyppeli taustalla. Lopulta hän lähti parvekkeelta lentoon. X yritti lähteä myös. Huomasin hänen oikeassa nimettömässään sormuksen. Se oli kihlasormus. Kalevala-kihlasormus. X selitti pitävänsä sitä oikeassa nimettömässä, koska Ruohon kotimaassa niin on tapana tehdä. Ennen kuin X nousi myös lentoon, vedin sormuksen hänen sormestaan väkisin irti. Katsoin kaiverrettua päivämäärää. Se oli 11.5.07. Päivä sen jälkeen, kun Ruoho oli muuttanut Suomeen.

Lähdin itsekin lentoon Xn sormesta ottamani sormus painavana ja kuumottavana kädessäni. Olin niin vihainen ja raivoissani että tuntui kuin räjähtäisin ihan juuri. Tunsin itseni todella petetyksi ja loukatuksi. Leijailin Kehä III:n yläpuolella kohti länttä ja katselin liikennettä ilta-auringon valossa. Sitten heräsin. Näin se alitajunta toimii...