Huhhuh, on ollut taas aikamoinen päivä! Olen ollut lähes koko päivän tosi ahdistunut eilisistä tiedoista ja jatkanut toki myös itseni syyttelyä. Ahdistus helpotti vähän, kun kävin salilla vetämässä hampaat irvessä treeniä.

Mies tuli aamuvarhaisella jo kotiin. Juteltiin kuitenkin vasta nyt illalla. Asuntoasiassa on nyt tapahtunut ratkaisu, positiivinen sellainen. Vaikka se olikin odotettu ratkaisu, se sai minut jälleen tosi surulliseksi. On itkettänyt tosi paljon sen jälkeen. Ero tuntuu taas paljon lopullisemmalta, kun on päivämäärät, mihin mennessä asiat tapahtuu. Surun keskellä on tosin välillä ahdistanut  paljon ja olen tuntenut syvää halveksuntaa sekä vihaa mieheni tekoja kohtaan. Tunteet vaihtuvat suurinpiirtein minuutin välein. Vaikka ei varsinaisesti ahdistakaan, on hassu olo rinnassa. Tai tuolla jossain keuhkojen sisällä, en osaa selittää. Tekisi mieli huutaa ja lujaa.

Ilta on mennyt muuten hyvin. Ei olla riidelty, väitelty eikä muutakaan negatiivista. Ei kylläkään myöskään positiivista. Mies on ollut jotenkin vähemmän hermostunut kuin viime viikolla. No ei kai se ihme, jos on koko viikonlopun nainut sitä uutta naistaan. Ja ehkä häntä myös helpottaa asuntoasioiden ratkeaminen/eteneminen. Toivottavasti viikko jatkuu yhtä rauhallisissa merkeissä. Ai niin, kyllä se yhden ilkeyden teki. Se on kauan puhunut yhden huonekalun pois heittämisestä, kun se on niin halvan näköinen ja ruma. Ilmoitin, että voisin ottaa sen nyt itselleni uuteen asuntooni, kun se niin kovasti haluaa päästä siitä eroon. No nyt yhtäkkiä se haluaakin pitää sen! Miehet on kyllä outoja.

Levoton olo. Toivottavasti tulee uni tänään illalla. Pyörittelen yhä mieheni sikamaisia temppuja päässäni ja mietin, miten paljon on sellaista mitä en edes tiedä. Tämä nykyinenkin tieto on jo niin kamalaa, että meinaa pää hajota. Tiedän varsn hyvin, että kidutan ja kiusaan turhaan itseäni näillä ajatuksilla, mutta niille ei vaan kerta kaikkiaan voi mitään. Ja kai tässä taas muutaman päivän kuluttua tuntee itsensä jälleen enemmän eläväksi. Keskiviikot on olleet miehen kanssa kyllä kauheita. Pitää ehkä harkita evakkoretkeä tämän viikon keskiviikoksi, jos pystyisi vaikka ensimmäistä kertaa pitkään aikaan menemään torstaina töihin.

Mulla on kyllä päässä vikaa, kun vieläkin vaihtaisin entisen elämän (=huonon ja onnettoman suhteen) tähän nykyiseen tilaani. Paitsi että nyt kun tiedän, miten tuo mies naisia kohtelee, en haikaile enää uutta mahdollisuutta. Mutta... kun olisi sellainen Men in Black -valo, jolla voisi pyyhkiä viimeiset puoli vuotta molempien muistista pois ja jatkaa siitä. Paitsi että lopputuloshan olisi tietysti sama, koska silloinhan puuttuisi itseltäkin se tarvittava viisaus, tieto ja energia, mitä tämän suhteen pelastamiseksi olisi tarvittu. Jos tätä nyt ylipäätään olisi voinut pelastaa.