Kyllä on kiireistä tämä lomalaisen elämä. Ei ole paljoa ehtinyt koneella istumaan ja jos on istunut, niin ei ole jaksanut keskittyä ainakaan kirjoittamiseen.

Minä en ole saanut oikein mitään aikaiseksi. Yhden ikkunan pessyt ja verhot siihen laittanut. Tehnyt pari taulua makkariin ja eteisen käytävään. Siinäpä ne. Sitäkin enemmän olen sitten urheillut. Olen jo huolissani, koska heti kun tulen kotiin salilta, alan laskea jo tunteja milloin pääsen sinne takaisin. Ehkä ihan terveellinen addiktio, jos nyt johonkin on pakko olla addiktoitunut.

Olen myös juhlinut ihan kiitettävästi, onneksi lähinnä viikonloppuisin. Olen saanut hankittua ruksin myös sinkkuilulistan kohtaan "Tule kotiin jatkoilta vasta seuraavana päivänä." Tällä viikolla on myös luvassa mukavaa ohjelmaa, tosin viikonloppu on vielä auki. Perjantaina tapaan toisen kerran sokkotreffikumppanini. Soitin hänelle tänään kun yritin varailla meille leffalippuja. Huh, olin jo unohtanut miten ihana ääni hänellä on :).

Harmittaa kyllä vähän se, että jos tämä Sokkis tuntuu jatkossakin yhtä ihanalta, taidan joutua hänestä kuitenkin luopumaan. Hänessä ei ole mitään vikaa ja hän on kolahtanut ihan mukavasti, mutta olen havainnut itsessäni hieman sitoutumiskammoa. Tämä tilanne on nyt ihan hyvä, on hyvä olla yksin, tavata uusia ihmisiä ja kokea pitkästä aikaa paljon sellaista, mitä ei ole moneen vuoteen kokenut. Ajankohta on siis mahdollisimman huono.

Olen miettinyt, että miten kauan tätäkin jatkuu. Eikö kohta jo tule vaihe, kun väsyy tähän menoon ja meininkiin ja haluaa rauhoittua? Miten kauan sitä(kin) pitää vielä odottaa? PItääkö minun odottaa vähintään se vuosi, ennen kuin aloitan yhtään mitään? Että olisin varmasti toipunut erosta. Olen ajatellut, että tuo sormuksen jälki on verrannollinen Xn jättämään arpikudokseen minussa. Sydämessä ja mielessä. Sitten kun se on hävinnyt, on arpikin jo tarpeeksi parantunut. En tiedä.

Käyn ystävieni kanssa jatkuvasti mielenkiintoisia keskusteluja erosta ja tietysti kaikesta muustakin. Yksikin ystävä kysyi, että vieläkö ajattelen, että minä en kelpaa kenellekään, olen vastenmielinen eikä kukaan ole minusta enää ikinä kiinnostunut. Ihmettelin, että olenko muka joskus sanonut niin. No, blogissa kuulemma lukee. Toinen ystäväni kysyi, että vaihtaisinko nykyisen elämäni elämään Xn kanssa. En vaihtaisi. Mutta silti tuntuu välillä pahalta. En kyllä vaihtaisi silloinkaan.

En tiedä koska uskallan lukea näitä kirjoituksiani läpi. Saattaa olla etten uskalla koskaan. Liian paljon ikäviä tunteita ja muistoja. Ehkä kymmenen vuoden päästä?