Tapasin Xn muuton jälkeen  ensimmäisen kerran viime perjantaina. Tarkoitus ei ollut, mutta niin vain kävi. Xn maksama summa (katso Jäähyväiskirje) näkyi tililläni, joten minun piti palauttaa hänelle avaimet. Minulla oli muutakin pientä palautettavaa, joten tungin kaikki kirjekuoreen ja kävin tunkemassa kuoren Xn (meidän entisestä yhteisestä... grrrrr....) postiluukusta sisään. Pääsin noin 50 metrin päähän alaovelta, kun X soittaa perään, että olenko lähellä, hänellä olisi minulle yksi jälkitoimitustavara. Olimme sopineet aikaisemmin, että tavarat toimitetaan suoraan työpaikalleni, mutta tämä olikin ehtinyt lähteä tukkurilta jo ennemmin ja oli siis tullut Xlle.

No, suostuin sitten vastaanottamaan tämän tavaran Xltä suoraan. Paketti oli autossa, joten odotin Xää vesisateessa parkkipaikalla. Olin huojentunut siitä, että kun X ilmestyi ulos, hän näytti vastenmieliseltä. Tukka oli kasvanut ylipitkäksi, minkä vuoksi Xn pää näytti lähes tuplakokoiselta (hänellä on paksu, luonnonkihara tukka) ja hänellä oli aika kamalat nörttivaatteet päällä. Maha ei ollut pienentynyt yhtään sitten viime näkemän, vaikka niin oli kovat treenit välillä päällä. X yritti sitten siinä pakettia minulle kaivaessaan puhua smalltalkia, mutta en sanonut sanaakaan. Ainoa sana minkä päästin suustani oli "Heippa", kun poistuin paikalta. (X heipatteli ensin).

X ei sanallakaan kommentoinut mitään muuta. Ei kysynyt asumisestani, ei sanonut mitään kirjeestäni. Saman tien kun olin kääntänyt selkäni hänelle, pintaan nousi sellaiset aggressiot, että mieleni teki juosta perään ja tehdä koko äijästä jauhelihaa paljailla käsillä. En tiedä mistä sekin tunne tuli, kai siinä oli jotain kiukkua tai pettymystä siitä, että meille kävi näin. Aggressio purkautui itkuna, mutta onneksi se loppui pian.

Seuraavana päivänä näimme uudestaan. Yritin vaihtaa valokatkaisijaa asunnossani eikä siitä tullut mitään, vaikka sain neuvoja itse sähköinsinööriltä. Tämä konsulttini sanoi, että minulla pitäisi olla joku laite, jolla voisin mitata, että missä johdossa menisi virta, niin ei tarvitsisi arvailla. Kello oli jo lähes kymmenen illalla ja olin väkertänyt johtojen kanssa jo nelisen tuntia. En kehdannut enää silloin soitella naapurin ovikelloa ja kysyä heiltä ko. laitetta, joten päätin soittaa Xlle, kun muistelin hänellä olevan jonkinnäköisen mittarin. Pakko oli saada valot toimimaan!

Soitin. Hän oli kotona ja omisti mittarin. Lähdin saman tien hakemaan. Selitin siellä, mitä olin tekemässä ja mitä yritin ja kysyin myös hänen mielipidettään johdoista. Hän myös opetti minua käyttämään laitetta. X ihmetteli, miksi ihmeessä haluan tietää niin tarkasti asiat, kun eikö minulla ole siellä mies laittamassa niitä. No hohhoijaa, toiset ovat nopeita, mutta minä en nyt sentään niin nopea kuin X itse. X oli ihan hämmästynyt, kun kuuli, että teen sähkötöitä siellä itse.

X oli tulostanut Ruohon maalaamia tauluja seinille. Olin vähän ehkä loukkaantunut siitä, koska X on ollut aina aika kriittinen siitä, mitä seinille laitetaan ja Ruohon taulut eivät mielestäni ole ollenkaan Xn makuun. Minäkään en saanut laittaa seinille oikeastaan mitään tai jos sain, ne menivät tarkan seulan läpi. Ruoholle oli ostettu myös tuliterä Nokian puhelin, joka odotti pöydällä. Ruoho oli kuulemma itse sen maksanut, kun ihmettelin, että kalliita lahjoja hän saa. Mahtaa olla jo liittymäkin valmiina, hmpf. Ja Ruoho oli tulossa lomalle pariksi viikoksi...

Lähtöä tehdessäni X sitten itse kyseli, että ostinko asunnon vai vuokrasinko. Ja mistä päin. Ja kuinka kallis, koska rakennettu jne. Vastasin rehellisesti, tosin suunnasta sanoin vaan kaupunginosan eikä X kysellytkään tarkemmin. Nyt hän tietää jotain - ja sen, että asumme samassa kaupunginosassa :). Mutta vieläkään ei sanaakaan kirjeestä. Poraa oli yhä ikävä.

En minä ole kyllä odottanutkaan, että kirjeasiaan tulisi vastausta - minkäänlaista hyvin pitkään aikaan. En kyllä tiedä, miksi minun pitää sitä sitten kommentoida joka välissä. Ehkä siksi, koska ihmiset ovat siitä minulta kyselleet, niin koen, että se asia kiinnostaa monia ja koen siksi tarpeelliseksi raportoida.