Minulla olisi niin paljon sanottavaa kaikesta mahdollisesta. Listailin vähän asioita ylös ennen tätä postausta ja totesin, että jos kaiken sen tähän kirjoittaisin, tästä tekstistä tulisi niin pitkä, että kukaan ei jaksaisi sitä kerralla lukea. Kirjoitan sen vuoksi asioita yksi kerrallaan ja tässä niistä sitten ensimmäinen.

Olin siskon kuoleman jälkeen yhteydessä Xn perheeseen ensimmäisen kerran viikon kuluttua suru-uutisesta. Tai oikeastaan siinä kävi niin, että Xn toinen sisko soitti minulle ennen kuin ehdin ottaa yhteyttä sinne päin. Puhuimme puhelimessa puolisen tuntia. Tuntui tosi mukavalta puhua asiasta tämän siskon kanssa ja muutenkin oli kiva olo siitä, että hän halusi minun kanssani asioita jakaa. Sain paljon uutta tietoa siitä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, miten kaikki meni kuolinpäivänä jne. Samana päivänä soitin myös Xn äidille. Äiti sanoi, että olen ollut paljon hänen mielessään. Ei hän sitä tarkemmin selittänyt enkä minä kysynyt, mutta kyllä nuo sanat lämmittivät kovasti mieltä. Xn äiti on muutenkin sellainen, että laittaa aina minulle, tyttärilleen ja omalle siskolleen kaikki sähköpostiforwardit, joissa kiitellään ystävyydestä eli kai tuo liittyy jotenkin siihen, että hän kokee minut itselleen läheiseksi/ystäväksi.

Kuolinhetkellä siskon luona olivat olleet tämä toinen sisko, Xn vanhemmat, X, Neiti 3 vee ja tämän isä. Neiti oli sitten kovasti ihmetellyt hengityksen lakattua, että miksi kaikki rupesivat niin kovasti itkemään. Hänelle oli selitetty, että äitistä tuli nyt enkeli ja äiti lähti pilvenreunalle vilkuttamaan - sisko oli halunnut, että näin asia selitetään tytölle. Neitihän oli sitten tuijottanut kuollutta äitiään pitkään ja odotellut kovasti, että milloin se lähtee oikein lentoon. Neidille äidin kuolema ei ole ollut ollenkaan kova pala. Hän ehti irtautua äidistä jo paljon ennen kuolemaa. Hän on onnellisen tuntuinen tyttö. Toisaalta onni hänelle, että on noin pieni, ettei oikein asioista ymmärrä ja onni on myös se, että äiti lähti hitaasti hiipumalla pois eikä yhtäkkiä vaikka jossain onnettomuudessa. Kyllä tämä kuollut siskokin on tehnyt hienoja juttuja: hän on esimerkiksi kirjoittanut kirjeen tyttärelleen, jonka tämä saa luettavakseen sitten vanhempana. Muitakin juttuja on ja niistä muodostuu varmasti tytölle hyvin tärkeitä muistoja tulevaisuudessa.

Perjantaina vierailin ensimmäisen kerran Xn vanhemmilla. Pikku-neiti oli myös siellä ja aika paljon siinä asiat pyörivät sitten hänen ympärillään. Vaikka hän ensimmäisenä minut nähtyäni ilmoitti, että mene pois, en oo sun kaveri, niin lopulta hän lähtöä tehdessäni roikkui jalassani, eikä olisi millään malttanut päästää minua menemään.

Tätä seuraavaa asiaa on nyt vähän hassu kirjoittaa, mutta minusta tuntuu ihan mahdottoman hyvältä sekin, että tuolla Xn vanhempien luona elämä jatkuu ihan normaalisti minun paikalle tullessa. Esimerkiksi siellä käydään vessassa ovet auki ja päästellään pieruja surutta ihan ilman sensuuria, vaikka tavallaan olen vieraana heillä. Se ei tunnu minusta ollenkaan kamalalta tai kiusalliselta, vaan siitä tulee tunne, että he pitävät minua (yhä) niin kalustoon kuuluvana, että piereskelläkin voi ihan vapaasti. Perjantaina sattui tuohon liittyen vielä ihan hauska juttu. Xn äiti ja minä leikimme Neidin kanssa. Xn äiti sanoi siten yhtäkkiä Neidille: "Katos tätä!" Kun Neiti nosti katseensa, Xn äiti päästi ihan järjettömän pierun. Neiti jäi tuijottamaan sitten ihmeissään ja odotti aina vaan jotain tapahtuvaksi, eikä ollenkaan käsittänyt, että pieru oli se juttu. Me sen sijaan Xn äidin kanssa ulvoimme ihan hysteerisinä naurusta ja vielä enemmän, kun tajusimme, että ei se pieni ymmärtänyt ollenkaan. Hänen ikäisellään kun ei vielä ole estoja tuon suhteen, niin piereskely ei ole hänelle mitään erikoista toimintaa.

Xn äiti sanoikin, että on hyvä kun Neiti on heillä niin paljon, kun pysyy ajatukset hyvin poissa ikävistä asioista. Xn isäkin, joka yleensä ei minulle paljon puhele (ellei ole kännissä) tuli puhumaan omista fiiliksistään ja siitä, miten öitä ei tahdo saada nukutuksi. Xn äiti kertoi, että isä ei ole itkenyt oikeastaan kertaakaan muiden nähden tuota kuolemaa, mutta X oli purskahtanut kunnolla itkuun siskonsa kuolinvuoteella. Kun olin lähdössä, he molemmat tulivat vielä halaamaan minua ovella, mitä ei yleensä tapahdu. Käynnistä jäi kaiken kaikkiaan hyvä mieli, vaikka heti kun ovi sulkeutui takanani, tuli itku. Vierailun jälkeen olin aika ahdistunut ja itketti, mutta onneksi se meni sitten ohi illan mittaan. 

Kaikkia esiolettamuksiani vastaan siskon hautajaiset ovat pienimuotoiset eli paikalla on ainoastaan oman perheen jäsenet. Sain siis huokaista helpotuksesta Xn tapaamisen suhteen. Tosin minut on kutsuttu uurnanlaskutilaisuuteen, jolloin hyvästejä voivat käydä jättämässä muutkin. Perhe on alustavasti suunnitellut jonkinlaista muistotilaisuutta tähän yhteyteen, mutta se on vielä suunnittelun asteella eli toteutuminen ei ole varmaa. Jos he luopuvat siitä, minä pääsen kyllä tosi vähällä Xn suhteen. Tuntuu muuten aika hullulta mennä syömään kakkua sen jälkeen, kun nuori ihminen on haudattu maahan. Kuoleman vuoksi, jonka lääkärit ovat turhaksi määritelleet.