No niin. Koitti sitten päivä, kun Nurtsi ilmoitti olevansa Helsingissä. Tosin ilmoitus tuli puoli neljän aikaan iltapäivällä ja N sanoi, että hänen on lähdettävä puoli seitsemän aikaan junalla jo kotiin päin. Ilmoitin hänelle, että tapaaminen ei siinä tapauksessa onnistu, koska en millään ehdi järjestämään aikataulujani niin lyhyellä varoitusajalla. Sovittiin, että ei tavata ja että soittelen, jos olen kesällä menossa Nurtsin kotikaupunkiin.

Menin salille. Lähdettiin sieltä yhdessä siskon kanssa hänen luokseen. Ehdin jo siskolle mainostaa onnellisena, että ei minun tarvinnutkaan nähdä Nurtsia. Mutta... ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Automatkalla siskon luo soi puhelin, mutta en voinut vastata, koska ajoin. Katsoin siskon luona kuka oli soittanut. Nurtsipa hyvinkin. Hän oli pommittanut minua puolen tunnin välein joko tekstarilla tai soittamalla. Tekstareissa kyseltiin, että missä tavataan. Soitin ihmetellen Nurtsille. Hän kertoi, ettei ollut lähtenytkään kotiin, vaan päättänyt jäädä Helsinkiin ja nähdä minut. Hän istui keskustassa vailla yöpaikkaa viimeisen junan jo lähdettyä.

Pistin Nurtsin tulemaan junalla kauemmas keskustasta kaupunginosaan, jossa sisko asuu. Minua ärsytti suunnattomasti hänen röyhkeä tapansa järjestää tapaaminen sittenkin väkisin vetoamalla hyväsydämisyyteni. Ja ärsytti se, että en sanonut hänelle, että tee mitä lystäät, ei minulle sovi millään tapaaminen. Minä vain kiltisti sitten kaikkien suunnitelmieni vastaisesti olin viemässä Nurtsia kotiini, kun ei muutakaan ollut. Kello oli jo yli kahdeksan illalla.

Tavattiin Nurtsin kanssa sitten siskon lähikaupan ovella. Hän lähti kyytiini ja suuntasimme kohti asuntoani. Matkalla hän puhui suhteestaan, meistä, uskollisuudesta jne. Sain kuulla, että Nurtsin vaimo luulee hänen aina vaan olevan ulkomailla. Kun Nurtsi vielä alkoi puhua uskollisuudesta, tuumin vain hänelle, että oletko muuten ajatellut sellaista, että jos olisin vaikka nyt ajanut kolarin moottoritiellä ja sinulle olisi jotain sattunut, pahimmassa tapauksessa olisit kuollut, niin minkälaista vaimosi olisi saada sitä kautta tietää valehtelustasi. Se taisi osua aika pahasti Nurtsiin, koska hän tuntui menevän totaalisen paniikkiin. Vieressäni autossa istui lähes hyperventiloiva aikuinen mies! Kysyin halusiko hän, että vien hänet sittenkin asemalle takaisin. Hän halusi.

Tämä tapahtui juuri, kun olin kääntymässä kotikadulleni. Ei muuta kuin auton nokka uuteen suuntaan! Heitin Nurtsin läheiselle asemalle. Hän ehti jo matkalla jahkata, että ei hän nyt tiedäkään, haluaako hän lähteä. Minä sanoin, että nyt kuule sinä menet sinne junalle, muuten suhataan tätä väliä koko ilta. Aseman pihassa juttelimme autossa vielä vartin verran, sitten Nurtsi halasi ja lähti.

Nurtsin mielestä voimme jatkaa yhteydenpitoa puhelimitse, mutta tapaaminen oli hänelle liian kova pala. Ihan niin kuin hän pettäisi. Nurtsi puhui myös siitä, miten väärin hän tekee vaimoaan kohtaan nyt, kun menee minun kanssa sänkyyn. Just det! Sanoin hänelle, että et sinä minun sänkyyni pääse tai olisi päässyt. Sanoin myös sen, että meidän jutusta ei tule yhtään mitään, kun hän siitäkin puhui. Nurtsi ymmärsi sen käsittääkseni niin, että jutustamme ei tule mitään niin kauan kuin hän on vielä naimissa nykyisen vaimonsa kanssa.

Laitoin muutama tunti asemalla eroamisemme jälkeen Nurtsille viestin, että mielestäni meidän kannattaa lopettaa yhteydenpito kokonaan. Ei Nurtsi pidä minua ystävänään, vaan kuvittelee koko ajan jotain enemmän. Ei se ole ystävyyttä, jos Nurtsi kokee tapaamisemme vaimonsa pettämiseksi. Ei se ole ystävyyttä, jos Nurtsi puhuu sänkyyn menosta melkein ensimmäisessä lauseessa, jonka suustaan saa ulos. Enkä minä halua moista "ystävää". Bye bye Nurtsi, Nurtsi goodbye!

Hän muuten vastasi, että ehkä on samaa mieltä.