Kiirettä pitää, kuten olette varmaankin huomannut. Aika ja päivät kuluvat sellaista tahtia, ettei paljon ehdi istahtaa. Mieli on mukava ja olen nauttinut todella paljon yksinolosta. Kassi-Alman viimeisin kommentti siitä, että oloni on sen vuoksi kiva, koska tein niin paljon erotyötä jo Xn kanssa asuessani,  on varmasti totta. Hän kirjoitti sen, mitä en itse edes tajunnut.

Täytyy myös kommentoida edellistä viestiäni vielä sen verran, että en ole alkoholisti, vaikka kirjoitinkin iloiten siitä, että X ei ole juomassa siidereitä eikä muita viinoja kaapista. Totuus on se, että kun ostin itselleni esimerkiksi saunaan 2 siideriä ja join niistä korkeintaan aina yhden, niin en koskaan nähnyt enää sitä toista. Se oli rasittavaa, kun välillä teki sitten yhtäkkiä mieli juodakin se toinen, niin eihän sitä ollut enää missään. Viimeisen yhdessäoloviikon aikana kävi viimeisin juttu. Siiderini oli kadonnut jääkaapista yön aikana, vaikka X juuri edellisenä iltana oli "haukkunut", että hän ei voi enää juoda tuota kuivaa siideriä, kun se maistuu niin makealta, koska hän on niin tottunut juomaan kaljaa... Jotenkin oli ilmeisesti makuaisti jossain vaiheessa yötä sietänyt kuitenkin makeutta.

Ikinä ei siis siiderini tai muut juomani säilyneet missään. X loukkaantui minulle kerran verisesti, kun olin ostanut Tallinnan matkalta pari pulloa jotain juomasekoituksia ja pidin niitä omassa kaapissani. X kun näki ne siellä ja kysyi, että mitä nuo tuolla tekevät, vastasin hänelle rehellisesti, että minäkin haluan oikeasti maistaa niitä enkä viitsi niitä laittaa sitten yhteiseen baarikaappiin, koska en niitä välttämättä näe. Sen vuoksi pistettiin pystyyn sitten kunnon marttyyrinäytös, jonka seurauksena kiukuissani vein juomat baarikaappiin. Arvatkaa, sainko/ehdinkö maistaa niitä? Ja tämä sama tilanne oli oikeasti kaiken alkoholin suhteen.

Xn mielestä alkoholi ei ole hänelle ongelma, vaikka hän juo 9-kertaisesti yli kohtuukäytön ylärajan per viikko. Alkoholi ei ole ongelma hänelle sen vuoksi, koska hän voi milloin tahansa vain päättää, että ei juo. Ei se ole ongelma, vaikka hän aiheuttaa viinapäissään hirveitä riitoja lähipiirilleen ja miehen kaveri on suoraan sanonut hänelle, että meitä ei hänen kännikäytöksensä takia kutsuta niin usein yhteisiin illanviettoihin, koska hän saa niin paljon riitoja aikaiseksi.

X päätti tuossa ennen joulua, että on kuukauden ilman viinaa. Kahden viikon jälkeen alkoi tutut sixpackit ilmestyä kauppahihnoille. Muistutin, että eikös sun pitänyt olla kuukausi, niin vastaus oli se, että ei hän sitten jaksakaan, kun ei siitä juomattomuudesta ole ollut hänelle sellaisia vaikutuksia kuin hän olisi toivonut. X oli ajatellut, että kuukauden juomattomuus antaa hänelle lisäenergiaa eikä hän olisi koko ajan niin väsynyt. Hmm. No vastausta hän ei koskaan siihen saanut tietää, koska ei jaksanut odottaa sitä kuukautta. Ai niin ja tuossa kuukausiasiassakin oli sellainen porsaanreikä, että hän voi kyllä juoda lakon aikana, jos on joku sellainen tilaisuus - kuten esim. serkun 30-vuotisjuhlat.

Minä en mitään inhoa niin kuin kännipäissä riitelyä tai kännissä suhdeasioiden selvittelyä. Niitä välttääkseni ajan myötä kävi niin, että mitä enemmän X joi, sitä vähemmän itse join. Eikä minulle annettu koskaan mahdollisuutta olla itse se, joka joi enemmän. Kaikista koomisin tilanne oli mielestäni puolisen vuotta sitten, kun olimme juhlistamassa syntymäpäivääni teatterin ja ravintolaillallisen merkeissä, niin olin itse kuskina, että X pystyi vetämään kännit! Niin ja kaiken siedin - en vaatinut itselleni mitään.

X halusi yleensä kovasti jutella suhteestamme silloin kun oli humalassa. Viime vuosina kaikki saamani rakkaudentunnustuksetkin tulivat vahvahkon humalatilan seurauksena. X valitti minulle myös sitä, että en ole pitkään aikaan sanonut rakastavani häntä. Koin itse samoin - mielestäni kännitunnustuksia ei lasketa, vaan ainoastaan silloin se tuntuu oikealta kun se sanotaan selvinpäin. Eikä X ymmärtänyt kantaani asiaan. Ei huvittanut sanoa rakastavansa, koska en itsekään kokenut saavani sitä toiselta.