Lupasin taannoin kertoilla vähän enemmän viettämästäni sinkkuelämästä… Hmm. Helpommin sanottu kuin tehty. No, olen ennenkin todennut, että lasken varsinaisen sinkkuiluni alkaneen virallisesti vasta viime juhannukselta, jolloin olin oikeasti ensimmäistä kertaa ulkona eron jälkeen. Toki olin aikaisemmin käynyt Kaivarin kesäkonsertissa (ei lasketa!) ja kerran hotelli Vantaassa, josta lähdin alle puolen tunnin jälkeen paniikissa pois (ei todellakaan lasketa!). Juhannuksena oli sitten ensimmäisen kerran ihan mukava fiilis ja siitä se sitten lähti.

Tähän ensimmäiseen sinkkuvuoteeni on mahtunut bileitä, baari-iltoja, treffejä ja muuta hengailua kavereiden kesken. Useimmiten olen ollut liikenteessä alkoholin voimalla, mutta myös ilman sitä. Mieleeni on jäänyt erityisesti siskoni synttäribileet viime kesältä, Suomenlinnan reissu loppukesästä, eräät sunnuntaiset lettukestit Satun ja Sannan kanssa alkusyksystä, Singstar-laulelot talvella Raijan luona, pääsiäisen Tallinnan reissu ja muutaman viikon takaiset kekkerit työkavereiden kesken.

Minun kohdallani ei tarvitse yleensä liiemmälti käyttää energiaa ylipuhumiseen. Olen yleensä aina valmis, jos jossain tapahtuu jotain ja välillä olen tehnyt aikamoisia äkkilähtöjäkin. Treffeillä olen käynyt aika ex tempore ja niillä ollut aina selvin päin. Treffiseuraa olen löytänyt pääasiassa netistä, mutta nyt olen jo pitkään pitänyt vähän matalampaa profiilia. Jotenkin sitä ei jaksa käyttää energiaansa treffeillä käymiseen, kun ei etsi mitään. Ja jotenkin nettideittailu on kuitenkin aika teennäistä. Aika monet kyllä myös löytävät miellyttävää seuraa, joten täytyy sen toimiakin. Ehkä jaksan innostua touhusta vielä jonain päivänä uudelleen… Nyt on kuitenkin ihan hyvä näin.

Kaiken tämän lisäksi minulla on eräs miespuolinen ystävä, jonka kanssa on tullut hengailtua tutustumisestamme lähtien aika paljon. On mukava olla vastakkaisen sukupuolen seurassa ilman paineita. Olla vaan ja jutella, kuunnella miehisiä näkökulmia. Välillä minä mietin, miksi tuo ihminen haluaa olla minulle niin hyvä, koska se tuntuu aika uskomattomalta. Hän on auttanut minua monessa asiassa ja ollut seuranani silloin, kun olen sitä tarvinnut sekä lisäksi ottaa kainaloonsakin välillä. Hän tietää minusta enemmän, mitä X koskaan tiesi. Hän tietää sellaisiakin asioita, mitä kukaan muu ei tiedä. Välillä minä kauhistelen sitä, että hän löytää jonkun eikä voi olla enää kanssani. Tunteet ovat hyvin ristiriitaisia: toisaalta haluaa hänelle kaikkea hyvää, mutta toisaalta sitä itsekkäästi miettii, että kunpa minä löytäisin ensin…

Mutta minä kun en etsi. Ei vaan kiinnosta. Ehkä se johtuu siitä, että sopivaa ei ole tullut kohdalle. Ehkä siitä, että en ole vielä valmis enkä suostu näkemään sopivia henkilöitä taikka päästämään heitä lähelle. Sinkkuelämäkin maistuu nykyään mahtavalle. Ei ole halipulaa (ehkä siksi, koska tietää saavansa haleja, jos niitä tarvitsee) ja muutenkin on sellainen olo, että pärjää. Elämä on hallinnassa. Olin tässä kuun alussa tosi tosi kipeä. Ihan ensimmäisenä iltana oli surullinen olo, kun ei ollut ketään hoitamassa, mutta seuraavat kaksi viikkoa sairastelin yksikseni ilman, että sen kummemmin kaipasin ketään tai mitään. Kun kuumemittari näytti yli 40, kävi mielessä, että pitäisiköhän sitä olla jossain ihmisten ilmoilla. Ettei vaan kuole. Sairaalat saisivat kyllä antaa jotain sinkkualennusta vuorokausimaksuista yksin asuville.

Mitähän vielä… Ai niin, enkä minä nyt ihan nunnaelämääkään ole tämän vuoden aikana viettänyt ;). Mutta siitä ei sen enempää. Tai ehkä sen verran, että kuitenkin se seksi on parisuhteessa niin paljon parempaa kuin tuntemattoman kanssa. Ja silloin, kun itsellä on jotain välittämisen tunteita toista kohtaan. Mutta kun ei ole varaa valita, sitä ottaa mitä saa. Aika aikaansa kutakin.

Kaikin puolin minulle kuuluu tällä hetkellä erittäin hyvää. X ei ole ollut mielessäni oikeastaan ollenkaan tai se, että hänestä tulee mieleen jotain muistoja, ei aiheuta erityisesti mitään negatiivisia tuntemuksia. Tulevaisuudessakin on tiedossa vaan kaikkia kivoja juttuja ja seuraava isompi sellainen on kahden viikon matka etelän lämpöön syyskuun alussa, jonne olen lähdössä kolmen ihanan ystäväni kanssa. Sitä ennen on koettavana ja maisteltavana toivottavasti aurinkoinen Suomen kesä!

Hyvää kesää kaikille!