Tai paremminkin Ruohon... Olin tänään Xn vanhempien luona käymässä. Olisi tehnyt mieli kysellä ihan hirveästi mitä Xlle ja Ruoholle kuuluu, mutta pystyin hillitsemään itseni. En tiedä miksi muka haluaisin tietää mitään, koska siitä tulee aina paha mieli kuitenkin. No sen verran sain selville, että Ruoho ei ole päässyt hakemaansa kouluun, mutta hänelle on myönnetty kahden vuoden oleskelulupa. Sentään vähän hänen asemansa parantunut täällä Suomessa.
Xn vanhempien luona ei ahdista enää ollenkaan eikä tunnu pahalta. Sitä kyllä jännitän koko ajan todella paljon, että X pölähtää paikalle - joko yksin tai Ruohon kanssa. Siitä syystä syke oli nytkin korkea koko ajan. En haluaisi heitä nähdä. Tiedän itse Xn tavat: hän saattaa oikeasti vaan tulla yhtäkkiä hakemaan jotain tai muuten vaan piipahtaa. Ja tiedän myös sen, että X ei ole tietoinen vierailuistani hänen vanhempiensa luona. Hän ei myöskään tunnista autoani, joten tulisi sisään, vaikka sen näkisikin. Onneksi kohtaamista ei kuitenkaan tapahtunut tälläkään kerralla.
Xn sairaan siskon näin. Hän on toipumaan päin, onneksi. Hoidot purevat, mutta todella heikkona hän on. Oli silti kiva nähdä. Todeta omin silmin, että toinen elää ja hengittää.
Havaitsin tänään, että nyt taitaa tilanne olla jo sellainen, etten odota Xn enää pyytävän minua takaisin. Minun ei enää tarvitse nautiskella ajatuksella, miten ko. tilanteen sattuessa haukkuisin Xn pystyyn. Oikeastaan ei kiinnosta. Ei sitten pätkän vertaa. Enää. Ihan kiva tällaista kehitystä on seurata. Hassua miten omat ajatukset muuttuvat ja loppujen lopuksi vielä ihan lyhyessä ajassa. Ja sen tiedän, että syynä ei ole ainakaan se, että minun elämässäni olisi joku muu/uusi ihminen. Että olisin jossain ihme huumassa luopumassa "kostostani".
Näyttää uhkaavasti siltä, että digiboxini on hajonnut. Se on ostettu Xn firmasta ja minulla ei ole olemassa kuittia (en ole sitä koskaan saanut). Laite on hankittu siis huhtikuussa eli siinä on vielä takuuta jäljellä. Pitäisi jaksaa ottaa Xään yhteyttä ja ilmoittaa, että tarvitsisin sen kuitin, että voin huollattaa boxin. Se maksoi kuitenkin lähes 400 euroa. Pelkään vaan kamalasti, että kuittia ei tule vaan kuulen jälleen kerran, miten hänellä ei ole mitään velvollisuutta minkään asian suhteen. Varsinkaan minkään sellaisen, mikä koskee minua.
Näiden mietteideni myötä toivotan teille kaikille oikein rentouttavaa ja mukavaa viikonloppua!
Xn vanhempien luona ei ahdista enää ollenkaan eikä tunnu pahalta. Sitä kyllä jännitän koko ajan todella paljon, että X pölähtää paikalle - joko yksin tai Ruohon kanssa. Siitä syystä syke oli nytkin korkea koko ajan. En haluaisi heitä nähdä. Tiedän itse Xn tavat: hän saattaa oikeasti vaan tulla yhtäkkiä hakemaan jotain tai muuten vaan piipahtaa. Ja tiedän myös sen, että X ei ole tietoinen vierailuistani hänen vanhempiensa luona. Hän ei myöskään tunnista autoani, joten tulisi sisään, vaikka sen näkisikin. Onneksi kohtaamista ei kuitenkaan tapahtunut tälläkään kerralla.
Xn sairaan siskon näin. Hän on toipumaan päin, onneksi. Hoidot purevat, mutta todella heikkona hän on. Oli silti kiva nähdä. Todeta omin silmin, että toinen elää ja hengittää.
Havaitsin tänään, että nyt taitaa tilanne olla jo sellainen, etten odota Xn enää pyytävän minua takaisin. Minun ei enää tarvitse nautiskella ajatuksella, miten ko. tilanteen sattuessa haukkuisin Xn pystyyn. Oikeastaan ei kiinnosta. Ei sitten pätkän vertaa. Enää. Ihan kiva tällaista kehitystä on seurata. Hassua miten omat ajatukset muuttuvat ja loppujen lopuksi vielä ihan lyhyessä ajassa. Ja sen tiedän, että syynä ei ole ainakaan se, että minun elämässäni olisi joku muu/uusi ihminen. Että olisin jossain ihme huumassa luopumassa "kostostani".
Näyttää uhkaavasti siltä, että digiboxini on hajonnut. Se on ostettu Xn firmasta ja minulla ei ole olemassa kuittia (en ole sitä koskaan saanut). Laite on hankittu siis huhtikuussa eli siinä on vielä takuuta jäljellä. Pitäisi jaksaa ottaa Xään yhteyttä ja ilmoittaa, että tarvitsisin sen kuitin, että voin huollattaa boxin. Se maksoi kuitenkin lähes 400 euroa. Pelkään vaan kamalasti, että kuittia ei tule vaan kuulen jälleen kerran, miten hänellä ei ole mitään velvollisuutta minkään asian suhteen. Varsinkaan minkään sellaisen, mikä koskee minua.
Näiden mietteideni myötä toivotan teille kaikille oikein rentouttavaa ja mukavaa viikonloppua!
Kommentit