Päätin yhdessä myyjän kanssa asiaa pohdittuamme hankkia mustien seinälänttien poistoon asetonia. Asetonitölkki oli kaiken kaikkiaan kummallinen ja pelottavan näköinen otus. Tein veitsellä folioon reiän ja alta paljastui korkki. Siitä piti ohjeiden mukaan vetää. Missään ei sanottu, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Pelkäsin asetonipurkkia. Korkista varovaisesti ja samalla kiljahdellen vetämällä tölkin sisältä tulikin esiin pullon näköinen "kansi". Ei muuta kuin korkki auki ja asetonit kehiin. Yritin muka hienosti hanskat kädessä, asetoni voitti taistelun – hanskat sulivat. Sitten tajusin, että asetoniahan käytetään kynsilakanpoistoaineessa. Miksei siinä voitu sanoa sitä? En olisi pelännyt ainetta niin paljon.

Asetoni auttoi kuin auttoikin liimajälkiin! Irrotus ei ollut kylläkään kovin helppoa, mutta onnistui kuitenkin. En sijoittanut siis turhaan rahojani asetoniin. Irrottamisessa meni varmaan yhteensä parisen tuntia aikaa. Olisin voinut jättää kaappien taakse jäävät irrottamatta, mutta olin huolellinen ja putsasin koko seinän, kun siihen hommaan kerran rupesin.

Sitten oli edessä kaakelien poraus kaappien asennusta varten. Tein kirvesmiehen ohjeiden mukaan ja onnistuin saamaan pari reikää seinään ja samalla hikoamaan ainakin litran. Huomenna todennäköisesti erinäistä lihaskipua odotettavissa, kun taiteilin tuolin ja vessanpöntön välillä erilaisissa akrobaattisissa asennoissa yrittäen samalla painaa seinää. Ensimmäinen kaappi oli paikalla ja vieläpä vatupassissa! Asennuksessa meni tunti (aikaisemmin olisin olettanut ja varannut hommaan aikaa noin vartin – korkeintaan).

Ajattelin jättää toisen kaapin asennuksen loppuviikolle, mutta sitten minuun iski energian ja sisun sekainen puuska, jonka vuoksi päätinkin porata pari reikää lisää. Se onnistui kuin vettä vaan! Ihmeellisesti pora totteli ja reiät tulivat siististi ja helposti seinään! Tällä kehitystahdilla voin kohta vaihtaa alaa ja perustaa remonttifirman. Lopputuloksena minulla on siis kaksi peilikaappia seinässä kiinni. Sahasin jopa toiseen kaappiin yhden hyllyn lisää. Totesin, että joko olen koko ikäni sahannut erittäin tylsillä sahoilla tai sitten lihakset ovat kasvaneet salilla käynnin seurauksena huimasti, koska sahaaminen ei ole koskaan ollut niin helppoa ja nopeaa. Olin niin täpinöissäni vihdoin seinällä kököttävistä kaapeista, että minun piti heti täyttää ne ennen kuin siivosin remonttijälkeni pois.

Laminaattiasia on myös edennyt. Kävin rautakaupassa ostoksilla. Kyselin 0,2 mm paksuista PE-foliota alle. Tunsin itseni tyhmäksi. Onneksi kukaan myyjistäkään ei tiennyt mitä moinen PE-folio on. Päätin sitten asentaa laminaatin ilman mokomaa foliota. Eli kaikki tarvittava on jo kasassa yhtä puserrinta lukuun ottamatta. Kaupassa oli niitä, mutta ne olivat sinisiä ja minä en sinistä suostu ostamaan, vaikka se olisi sitten työkalu. Sanokaa mitä sanotte, mutta en voi sille mitään, että olen saanut hirvittävän siniskammon suhteestani Xn kanssa. X halusi täyttää joka paikan sinisellä ja koko kotimme oli sininen. Myyjä näytti vähän ihmettelevältä, kun kauhistelin pusertimen väriä ja lupasin katsoa jostain muualta toisen väristä J.

Aion maalata laminoitavan nurkan. Siis seinän. Olen pakkeloinut sen jo, vielä pitäisi tasoittaa pakkelijäljet hiomapaperilla ja sitten iskeä maalit seinään. Sen jälkeen laminaatti, sitten vielä 24 h nurkka rauhassa, jonka jälkeen saan vasta ryhtyä nurkkaan tulevan huonekalun kokoamispuuhiin. Veikkaanpa, että laminaatin asennuksesta tulee aikamoinen draamakomedia. En rehellisesti sanoen tiedä yhtään mitä teen, vaikka minulla on ohjeet ja olen niitä ahkerasti lukenut. Kuulette myöhemmin miten minun kävi.