Minulla ei ollut eilen oikeastaan mitään asiaa, kun rupesin kirjoittelemaan. Mutta niin ne tunteet tulevat vain esille, sanat suuhun, kirjaimet ruudulle. Esiin tulee sellaisia asioita, mitä ei edes osannut odottaa, kun antaa vain ajatuksen juosta. Eilinen tosin taas vahvisti sitä, miten tärkeää kirjoittaminen on minulle tässä vaiheessa. Sen avulla pääsen käsittelemään tunteita ja ajatuksia, mitä päässäni liikkuu - tiedostamattakin.

Eilen oli aika kamala päivä. Tunsin suurta vihaa ja kiukkua Xää kohtaan. Vain sen takia, että näin hänet Ruohon kanssa yhdessä. Tuntuu, että hän on kuitenkin onnellisempi kuin minä - päässyt elämässään eteenpäin, jatkamaan, minua nopeammin. Järki tosin sanoo minulle, että ei nopea jatkaminen tarkoita välttämättä onnellisuutta eikä se tarkoita sitä, että on oikeasti toipunut erosta. Eikä se tarkoita sitä, että on oppinut jotain, vaan todennäköisemmin se tarkoittaa sitä, että toistaa virheitään jatkossakin. Eli pidemmällä tähtäimellä minä olen onnellisempi. Ja siltä se tuntuikin vielä silloin, kun Ruoho ei ollut Suomessa - vaikka tiesin hänen tulevan. Nyt kun hän on ja olen heidät yhdessä nähnyt, tuntuu, että on tullut pieni henkinen romahdus. Epätoivo.

Olen mustasukkainen Xn perheestä. Enää ei puhuta minusta ja Xstä vaan Ruohosta ja Xstä. Enää minä en osallistu heidän perinteisiinsä, vaan minun tlallani on Ruoho. Hassua että mustasukkaisuus ei kohdistu ollenkaan Xään, vaan muihin hänen kauttaan minulle tärkeiksi tulleisiin ihmisiin. Xää kohtaan tunnen nyt ainoastaan suurta vihaa, halveksuntaa, vastenmielisyyttä ja epäkunnioitusta.

En pystynyt eilen hillitsemään itseäni, vaan laitoin Xlle tekstarin kohta heidän näkemisensä jälkeen. Kirjoitin, että sovittiin että palautan sähkövempeleen tänään mutta sinulle ei ilmeisesti käy, koska olitte näemmä Ruohon kanssa menossa bussilla keskustaan. X oli vastannut myöhään työpuhelimeeni (joka oli pois päältä), että voin tulla illalla, mutta sain viestin vasta tänä aamuna. Hyvä että edes vastasi. Olin nimittäin ihan varma vastauksen viipyessä, että hän ei vastaa ollenkaan ja osoittaa taas sillä tavalla epäkunnioituksensa minua kohtaan. Kirjoitin Xlle nyt aamulla, että en saanut viestiä eilen ja asia siirtyy ensi viikkoon. Normaalisti hän ei vastaisi mitään, mutta nyt tuli vastaus: "Ok." Ehkä Ruoho on saanut hänen sydäntään vähän pehmenemään, ja hän voi kohdella minuakin niin kuin ihmistä.

Kamala patti vaivaa palleassa jälleen. Eilinen urheilukaan ei sitä poistanut. Huomasin koko ajan ajattelevani Ruohoa ja Xää. Ottaa päähän, että annan tämän asian vaikuttaa mieleeni niin paljon. Annan tämän nujertaa ja masentaa olotilaani. Tosin eilen jumpassa ajattelin sitäkin, että hähhähhää, minä täällä urheilen ja kasvatan/kiinteytän lihaksia, kun Ruoho siellä syö Xn tekemää lihottavaa ruokaa. Selviytymistapansa kullakin.

Lähden viikonlopuksi maalle, joten minusta ei välttämättä kuulu vasta kuin ensi viikolla. Nautinnollista Euroviisuviikonloppua ja hyvää äitienpäivää kaikille äideille, jotka tätä lukemaan eksyvät <3.