Olin eilen illalla kirjoittamassa jälleen tänne. Olin saanut valmiiksi otsikon, joka taisi suurinpiirtein olla "Rauha maassa tällä erää". Siihen se sitten loppuikin, koska mies avasi kanssani Messengerissä keskustelun. Eipä ollut ko. otsakkeen alle sen jälkeen enää mitään kirjoitettavaa.

Kun pääsin eilen kotiin töistä, rauhoituin selvästi. En ole työkuntoinen, se on fakta! En pysty olemaan täällä ja tekemään töitä. Taas on se jalkapallo tuolla pallean kohdalla, vähän suurempana vielä kuin eilen. Kotiin pääsy rauhoittaa oloani selvästi (vaikka kuulinkin eilen mieheltäni, että se ei ole mun koti). 

Keskustelin hyvän ystäväni kanssa viimeisimmästä keskustelustamme ja annoin hänen lukea sen. Kysyin häneltä, liioittelenko asioita, kun hän vertaa käymäämme keskustelua blogikirjoituksiini. Tämä ihana ystäväni uskalsi sanoa minulle suoraan. Hän sanoi, että ehkä liioittelen vähän ja olin ollut sävyltäni loukkaantunut tai piikikäs keskustelussa miehen kanssa, mutta että se on ymmärrettävää, koska pelissä on niin paljon tunteita.

Keskustelu tämän ystäväni kanssa helpotti oloani lisää. Jos liioittelen, eikö se tarkoita sitä, että tilanne ei ole ihan niin paha miltä se vaikuttaa? Turhaan tässä hätäilen. Otan rauhallisesti. Tämä oli myös ystäväni neuvo minulle: täytyy olla rauhallinen ja suhtautua asioihin asioina, järkevästi. Ei saa näyttää toiselle osapuolelle, että hermostuu. Siitähän olen aiemminkin puhunut, että pyrin pitämään sen taktiikkanani jatkossa. Se vaan helposti sitten unohtuu, kun tulee jotain yllättävää eteen, kuten tämä ilmoitus siitä, että minun pitääkin olla asunnosta pois kolmen viikon sisällä. Olin ihan paniikissa ja unohdin olla rauhallinen. Harmittaa, mutta ehkä se on inhimillistä.

Lähdin tämän jälkeen urheilemaan ja kun tulin kotiin, kuulin, että miehen kotiintulo siirtyi vielä päivällä. Ihanaa! Yksi lisäilta rauhassa "kotona". Avasin koneen ja aloin kirjoittaa blogiin. Samassa aukesi keskusteluikkuna. Mies halusi jälleen käydä läpi asuntoasiaa ja -järjestelyjä. Yritin olla todella rauhallinen ja puhua ainoastaan faktoista. Sain lukea mieheni puolelta mm. seuraavia lauseita:

"Totuus on, että en mä kestä elää siinä sun kanssa enää juuri päiväkään. Koko tilanne hajottaa mut aivan täysin."

Miksi?

"Mun kotonani on hilluu nainen alasti nainen, jonka kanssa mä en enää halua olla tekemisissä, estää mun kommunikoinnin henkilöön kenestä olen kiinnostunut, käytännössä estää mua rakentamasta elämääni eteenpäin."

"Mä voin sen verran päättää omasta elämästäni, että sä et ikuisesti siinäkään asunnossa tule olemaan. Ensi kuun toisesta viikosta alkaen mä meinaan olla siellä [Ruohon] kanssa. En mä sua sieltä pihalle halua lähteä heittämään, mutta saat sitten itse elellä sen asian kanssa siellä kanssa."

 

Minä vastasin tuohon viimeisimpään, että selvä, tutustunpa sitten siihenkin. Mies ei kommentoinut sen jälkeen enää mitään. En tiedä miten paljon teitä lukijoita hämää se, että periaatteessa nuo tekstit on irrotettu asiayhteyksistään, toisin sanoen koko keskustelusta. Mutta kyllä noiden lukeminen sattui. Sattui niin syvältä, että ei voisi syvemmältä sattua. Koskaan en ole kokenut mitään vastaavaa tunnetta - en (onneksi) ainakaan muista, jos näin on tapahtunut.

 

Koska ikuisuus on muuttunut kolmeksi viikoksi? Mies väittää, että minulla on ollut aikaa eroilmoituksesta lähtien etsiä uutta asuntoa itselleni. Hän tosin ei hoitanut omaa osuuttaan asuntoasiasta eli en tiennyt meneekö se myyntiin vai lunastaako mieheni sen minulta vasta kuin kaksi viikkoa sitten. Halusin asian olevan täysin selvä ennen omia päätöksiäni, koska mieheni on yhtä luotettava kuin kalan saaminen madottomalla koukulla. Asuntoasian varmistuttua olen vasta alkanut katsoa itselleni uutta asuntoa tosissani. Mies itse vitkasteli kuukauden asian kanssa, vaikka lupasi hoitaa asian viidessä päivässä. Nyt minun pitäisi hoitaa oma asiani epäinhimillisessä ajassa vain sen takia, koska miehellä on uusi nainen. Jos miehen esittämä vaatimus suhteutetaan hänen käyttämäänsä aikaan, minulla olisi aikaa etsiä itselleni uutta asuntoa yli puoli vuotta!

 

Mitäköhän palturia mies minulle syöttäisi, jos en olisi saanut  itse selville tätä Ruoho-asiaa? Mitä hän sanoisi minulle tällä hetkellä, kun haluaisi minun olevan asunnosta ulkona tiettyyn päivään mennessä? Mikä olisi syy? Ensimmäinen sähköposti, jonka mieheltäni olen koskaan saanut, on tullut aika tarkalleen viisi vuotta sitten. Siinä hän kertoi, että joku tilanne hänen elämässään - en muista tarkasti, koska teknisistä vastoinkäymisistä johtuen tämä viesti ei ole enää olemassa - sai hänet päättämään, että hän ei enää koskaan valehtele. No, jos totta puhutaan, ei hän ole paljon muuta tehnytkään kaikkien näiden vuosien aikana kuin valehdellut. Suurin osa on toki ollut valkoisia valheita, joita varmasti pääsee meiltä kaikilta silloin tällöin, mutta miehen kohdalla se on ollut päivittäistä ja mikä järkyttävintä tai säälittävintä, hän ehkä itsekin uskoo valheisiinsa. Tai ainakin hän on visusti sitä mieltä, ettei valehtele ja kaikista suurin loukkaus, minkä häntä kohtaan voi esittää, on nimittää häntä valehtelijaksi.

 

Minulla on asuntohakemuksia kaikkialle vetämässä. Viimeksi tänään olen soittanut yhteen paikkaan ja kysynyt asuntoa. Minä teen kaikkeni, että pääsisin mahdollisimman pian pois asunnosta ja kantani on ollut se, että mitä pikemmin sen parempi, se ei varmaan ole kenellekään epäselvää. Siis vaikka tunteet sanoisivat mitä ja olisinkin sen vuoksi elätellyt jotain toivoa välillä, olen kuitenkin ollut jo pitkään sitä mieltä, että haluan siitä pois. Miksi muuten olisin pakannut vaatteita ja kosmetiikkaa lukuunottamatta kaikki tavarani lähtövalmiiksi? Eikö toimintani tue sitä asiaa, että oikeasti haluan sieltä pois?

 

Oikeasti mietin, että onko miehelläni todellakin pokkaa tuoda Ruoho asuntoon ennen poismuuttoani? Jos niin tapahtuu, niin pitäisi Ruohonkin siitä tajuta, miten paljon mieheni kunnioittaa toista ihmistä/naista. Ajatus siitä, että näen Ruohon ja joudun asumaan hänen (ja mieheni) kanssa samassa asunnossa pari viikkoa, on aivan järkyttävä. Toisaalta välillä tulee kova uho siitä, että jos näin tapahtuu, niin kyllä minä siitä selviän. Mutta bluffaako mies nyt vaan, että saisi tälle ajalle ns. halvemman ratkaisun eli olla tuossa asunnossa eikä lähteä muualle siksi aikaa? Onko tällä "uhkailu" hänen viimeinen oljenkortensa, että saisi minuun vauhtia?

 

En tiedä tietääkö Ruoho edes millaista "taistelua" mieheni kanssa tällä hetkellä käymme. Epäilen. Kiusaus on suuri laittaa hänelle sähköpostiviesti ja ilmoittaa, että hei, kuulin että olet tulossa meille käymään vaikka minä asun vielä täällä. Tervetuloa, toivottavasti nautit vierailustasi!