Ensinnäkin, kiitos teille joka ikiselle kommentoijalle, jotka olette blogiani kommentoineet ja sillä tavalla kannustaneet, antaneet uusia näkökulmia sekä saaneet minut ajattelemaan. Teistä olen saanut niin uskomattomasti voimaa, ettette varmasti sitä itse osaa kuvitellakaan. On hienoa tietää, että elämääni seuraa joku, kohtaloni kiinnostaa ja tarinani puhuttelee. Se vähentää yksinäisyyden tunnetta ja lämmittää kovasti mieltä.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Viikonlopun aikana blogiani oli kommentoinut kohtalotoverikseni itsensä esittäytynyt henkilö. Poikkeuksellisesti en jätä hänen kommenttejaan "lojumaan" suoraan keskusteluiden yhteyteen, vaan julkistan ne vielä erikseen tässä. Mielestäni tämä henkilö tuo esiin niin hienoja ajatuksia, että haluan ne nostaa teille kaikille luettavaksi. Oletan nimittäin, että esimerkiksi blogiani aktiivisesti seuraavat lukijat eivät välttämättä palaa enää taaksepäin kirjoituksissani saati lue kommentteja. Ja nämä kommentit kannattaa lukea, ainakin minun mielestäni.
Luin siis kohtalotoverin kirjoitukset eilen illalla. Monet hänen ajatuksensa lohduttivat minua ja jäivät mieleeni pyörimään niin, että jotenkin alitajuisesti lohdutin itseäni viime yön aikana ja aamulla oli ihan mukava, helpottunut ja rauhallinen olo. Parempi omatunto. Vähemmän syyllinen olo. Kykenin ehkä antamaan itselleni pienimuotoisen synninpäästön, ja se on jo jotakin tässä syyllisyydessä, mitä erostamme poden! Kiitos kohtalotoverilleni siitä, että jaksoit kommentoida ja kirjoittaa!
"Ensinnäkin kiitos blogistasi. Olen lukenut blogiasi ahmien ja samalla käynyt läpi taas kerran omaan erooni liittyviä kipeitä asioita. Huomaan, että monia kipupisteitä löytyy edelleen, vaikka erosta onkin jo käsittämättömän kauan eli 6 vuotta. Olimme toki yhdessäkin kauan eli yli 30 vuotta.
Monen muunkin kirjoituksesi kohdalla olisin voinut kommentoida, mutta juuri tämä kirjoituksesi kaltaisia asioita olen miettinyt kaikkein eniten. Siksi varmaan päätin kommentoida tätä:
Älä ole itsellesi tapahtuneen johdosta liian ankara. Valitsit tilanteessa teidän molempien tarpeet huomioivan kompromissin. Toimit mielestäni erittäin hienosti. Tunnistan liiankin hyvin harmituksesi, kun jälkeenpäin huomaa, että exä vedätti juuri niin kuin alitajuntaisesti oli jo aavistanut.
Ikäviä nämä luuserit, jotka pönkittävät omaa egoaa käyttämällä häikäilemättömästi hyväkseen läheistensä tarpeita. Älä syyllistä turhaan itseäsi siitä, että sinua voitiin erolla uhkailemalla kiristää. Parisuhteen säilyttäminen on luonnollinen tarve. Olen tullut omassa pohdinnassasni siihen tulokseen, ettei ole mitään hävettävää, kun kiristyksen alla valitsee kahdesta pahasta sillä hetkellä sen pienimmän - esimerkiksi eron sijasta alistumisen.
Toki voin syyllistää itseäni siitä, etten pysähtynyt koskaan havainnoimaan, kuinka systemaattista tämä kiristäminen oli. Luotin sinisilmäisesti(?) siihen, että molemmat pohjimmiltaan haluavat hyvää toisilleen, vaikka joskus toimivatkin toista vastaan. Luottaminen on myös perustarve, joka ei voi olla väärin. Olen siis sitä mieltä, ettei sinisilmäisyydessäni ole perimmiltään mitään väärää.
Olen miettinyt myös, että olisinko voinut aikaansaada muutoksen exän käyttäytymisessä reagoimalla kypsemmin hänen kiristyksiinsä. Tätä pohtiessani olen huomannut, että exä on joutunut etsimään minuun parhaiten tehoavaa kiristyskeinoa. Alkuvuosina huomaan hyvinkin vastustaneeni useita erilaisia kiristysyrityksiä, mutta lopulta exä on löytänyt sellaisen kiristystavan, joka toimi. Tähän kiristykseen reagoin menemällä heti lukkoon. Juuret ovat lapsuudenkokemuksissani, kuten ehkä arvaatkin.
Olen myös miettinyt, kuinka pitkälle exä toimi näin tiedostamattaan. Taustalla ilman muuta ovat hänen omat ongelmansa, joita hän on oppinut käsittelemään tällä tavalla ja joita olen yrittänyt ymmärtää aivan liikaa. Olisiko minun siis pitänyt olla se kypsempi ihminen, joka pistää tiukat rajat omalle ymmärtämiselleen? Exäni ilmaisi nimittäin muutamalla tavalla, että hän on toiminut näin, koska en ole vastustanut, mikä on hänelle tyypillinen tapa oikeuttaa omat tekonsa vierittämällä syy toisen niskoille. Hän mm. sanoi, että minun tulisi oppia huolehtimaan rajoistani, mistä voin hyvin vetää johtopäätöksen, että hänen toimintansa on hyvin pitkälle ollut tietoista. Hän myös sanoi, ettei esimieskoulutuksessa sanottu, että samanlaisia keinoja voi käyttää muissakin ihmissuhteissa (= sanoi, että osan minuun käyttämistään keinoista oli oppinut esimieskoulutuksessa!).
Olen siis sillä kannalla, että kiristettävän on hyvin hankalaa pysäyttää kiristystä suojakeinonaan käyttävää ihmistä ellei kiristäjä itse halua muuttua. Kiristettävän täytyy olla tosi hyvin tietoinen omista heikkouksistaan, jotta hän voi estää kiristämisen siirtymisen aina uuteen kohteeseen. Epäilen, ettei tällaista ihmeihmistä ole olemassakaan. Ainakin itse olen aivan liian rikki. Vaikka nyt eron jälkeen olen oppinut itsestäni paljon, en kuvittele, etteikö minua edelleen voisi kiristää jollakin uudella tavalla."
"Nyt voin sanoa, että onneksi kommentoin aikaisempaa kirjoitustasi ennenkuin luin tämän.
Tämä ohje on ihan järkeenkäypä kun parisuhteessa on kaksi yhteistä hyvää haluvaa osapuolta, jotka haluavat kehittää itseään. Mutta jos toinen ei näe itsessään mitään kehitettävää, niin ohje toimii vain, jos toinen muuttaa omaa käytöstään niin paljon, ettei toisen enää tarvitse kehittää itseään. Mahdoton tehtävä!
Mielestäni ohje on voimakkaasti syyllistävä: Et ole vielä tehnyt tarpeeksi. Jos yrittäisit enemmän, tilanne olisi parempi, jne.
Syyllistäminen on uhkailun ja lahjonnan ohella yksi käytetyimpiä alistamisen keinoja ja nämä 'hyvää tarkoittavat yleiset ohjeet' saavat helposti aikaan syyllisyyttä. Ainakin itse reagoin taas voimakkaasti syyllistymällä luettuani tämän hyvältä kuullostavan ohjeen. Olisinko sittenkin välttänyt eron, jos olisin yrittänyt vielä enemmän, tehnyt vähemmän virheitä, ... Tähän viittaan kommenttini aloituksellani.
Olen vahvasti sitä mieltä, ettei esimerkiksi kiristystä saa loppumaan omalla toiminnallaan kahdesta syystä:
a) Kiristys jatkuu, jos se toimii.
b) Kiristäjä keksii uuden kiristystavan, kun edellinen ei enää toimi. Kiristykselle immuunia superihmistä en usko olevan olemassakaan.
-----------------------------------------------------
Tuli vielä mieleen tästä dr. Philin viisaudesta
"Olet kenties tosiasiassa jopa palkinnut partneriasi tuosta käytöksestä antamalla periksi, luopumalla kannastasi tai hermostumalla niin paljon, että et ole enää pystynyt ilmaisemaan tunteitasi ja mielipiteitäsi asiallisesti."
Mielestäni esim. tällä lauseella vaaditaan parisuhteen heikommalta osapuolelta ylivoimaista suoritusta. Häneltä siis edellytetään, että hänen on ensin opittava pois tästä alistumisestaan ja vasta sitten hän voi odottaa alistajansa muuttavan toimintaansa. Näinhän se usein on, mutta ohje sisältää salakavalan syyllistävän piilomerkityksen, joka tulee esille, vasta kun ohjetta miettii tarkemmin. Mikä on alistetun vaihtoehto, jos hän ei pysty muuttumaan? Tähän ohje ei anna mitään eväitä. Ohje siis itse asiassa sanoo alistetulle, että lakkaa alistumasta, tai vaihtoehtonasi on, että joudut hyväksymään alistumisesi tai eroamaan."
"Kirjoituksesi kuullostaa niin tutulta.
Olen vasta eron jälkeen ymmärtänyt, miksi kulisseja halutaan ylläpitää. Loppujen lopuksi kulissit ovat se, mitä vanhasta parisuhteesta kaipaan. Olen aikaisemmin ajatellut, että kulissit ovat tietoista ulkopuolisten harhaanjohtamista. En kaipaa sitä tuskallista ihmissuhdetta, vaan sitä kivaa, mikä kyseisen ihmisen myötä kulissien muodossa elämästäni poistui (suvun illalliset, mökkeilyt, lomamatkat, taloudellinen turvallisuus ja erityisesti tulevaisuuden suunnitelmat).
Pohdiskelin myös paljon samalla tavalla, että haluaisin myös varoittaa uutta 'uhria'. Samalla haluaisin myös kuulla, ettei heillä niin hyvin mene kuin pelkään. Ihan samalla tavalla koin myös, ettei se ole minun tehtävänäi, eikä minua edes uskottaisi. Edelleenkin mieltäni kaivertaa, että jospa vain olisin ollut parempi ihminen, niin eroa ei olisi tullut. Pelkään kovaasti myös, että uusi nainen joko osaa muuttaa exän tai on luonnostaan sellainen, ettei exän enää tarvitse alistaa, vaikka monia vihjeitä pelin samankaltaisena jatkumisesta olenkin saanut. Miksi exä olisikaan muuttunut, kun voi ratkaista parisuhteen ongelmat vaihtamalla ongelmien aiheuttajan?"
Kommentit