Kuvittelin rahatilanteeni helpottavan toukokuun jälkeen. Toisin kävi: se vain paheni. Arvioin eräälle ystävälleni, että minulla on käytössä tulevana kuukautena elämiseen 200 euroa. Laskin sitten huvikseni ihan tarkan summan eikä se paljoa heittänyt: 207 euroa. Aikaa seuraavaan palkkapäivään on vielä kolmisen viikkoa. Se tekee päivittäiseksi summaksi n. 10 euroa.

No ihan passeli summahan tuo on, mutta pelkään hirveästi sitä, että eteen tulee jotain yllättävää rahanmenoa ja sitten olenkin kusessa. Kun ei ole siitä toisesta turvaa. Mutta kyllä sitä opiskeluaikoina tuli niin vähällä toimeen, että sitä on monesti jälkeenpäin ihmetellyt. Sitä on kai tottunut liian hyvälle. No nyt saa harjoitella jälleen sentin venyttämistä ja oikein kunnolla.

On minulla luottokortti, mutta en ole sitä koskaan käyttänyt. Minulla on ehkä vähän kieroutunut ajattelutapakin siinä: luulen, että kaikki ajattelevat minun olevan köyhä ja en kestä sitä. No, nyt tietysti kailotan sitä täällä koko maailmalle, että eipä se nyt enää niin suuri salaisuus ole. Mutta jos saankin osakseni surkuttelevia ja sääliviä katseita kassalla? Tuo raukka joutuu ostaa nämä ruoat luotolla, kun ei osaa käyttää rahaa. Vaikka tuskin kassat kauheasti mitään sellaista ajattelevat? Yritän lohduttaa itseäni tällä ajatuksella ja kerätä rohkeutta käyttää luottokorttia.

Minä yritän kovasti olla ajattelematta katkerasti Xää kohtaan tämän vuoksi. Kun se on niin helppo syyttää häntä kaikesta, rahapulastakin. Minä en halua olla katkera ja taistelen kynsin hampain sitä vastaan.

Mistä rahapula sitten johtuu? Muutosta ja siitä, että monet aikaisemmin yhdessä maksetut asiat ovat nyt kokonaan minun maksettavanani. Esimerkiksi auto: Xllä ja minulla oli käytössä auto, joka oli Xn firman nimissä eli sieltä maksettiin kaikki vakuutukset yms. Ei minun tarvinnut kuin silloin tällöin tankata auto. Nyt ei ole pahemmin rahantarjoajia tankkaushetkellä näkynyt.

Kyllä minä vielä jaksan uskoa siihen, että tämä tästä helpottaa. Ensi kuun palkan kanssa maksetaan lomarahat, mikä auttaa vähän tämän talouden tasaamisessa. Mutta on se tylsää nyt odotella sitten sitä palkkapäivää. Ja turhaa kai valitan, kun se luottokortti olisi pelastamassa nyt kaiken. Teen tästäkin itselleni ongelman väkisin.

Fiilikset eivät ole tällä hetkellä kauhean korkealla, en tiedä näkyykö se kirjoituksestani. Tuossa sattui pieni selkkaus, minkä vuoksi vieläkin ahdistaa ja syke on korkealla. Mutta tiedän kyllä, että teen tässäkin asiassa kärpäsestä härkästä. Kyllä se varmaan aika pian helpottaa. Tämä selkkaus ei muuten liity mitenkään Xään.