Täytyy kadehtia sellaista ihmistä, joka sen osaa. Tämä on tosi hankalaa. Välillä on hyviä päiviä molemmilla, välillä huonoja jommalla kummalla ja välillä huonoja molemmilla. Nämä molempien huonot päivät on yhtä helvettiä. Eilen oli viimeksi sellainen, enkä sen vuoksi kyennyt tänään töihin.

Minulla niitä huonoja päiviä on tietysti ollut enemmän, koska olen niin eri vaiheessa tässä eroasiassa kuin mieheni. Tai niin hän väittää. Hän väittää, että hän on tehnyt eroa joulukuusta lähtien. Sanoin hänelle, että jos näin on, miksi hän ei hoitanut kaikkia käytännön asioita sinä aikana, kun hän eroa pohti siihen saakka kun niistä kerrottiin minulle. Ja miksi hän ylipäätään jatkoi tavallista parisuhdetta kanssani siihen päivään saakka, kun erosta ilmoitti? Mielestäni hänen olisi pitänyt hoitaa kaikki käytännön asiat (lähinnä asuntoasiat) valmiiksi niin, että tätä tuskaa ei tarvitsisi enää kestää, mitä nyt itse kestän ja varmasti osaltaan hänkin.

Eilen mieheni kertoi erään sukulaisensa kommentista, joka pahoitti mieleni aika lailla. Muutenkin oli väittelyä erilaisista asioista ja sain taas kuulla, miten kunnioitus hänen puoleltaan on vähentynyt sen ja sen tekoni myötä. Se raivostutti ja sai ihan täysin paskan olon. Yritin virittää keskustelua miehen kanssa siitä miten pahalta nyt tuntuu. Kaksi eri kertaa. Hän ei vastannut kummallakaan kerralla äännähdykselläkään! Sen seurauksena minulla nousi kiukku. Pelkäsin jo, että alan hajottaa paikkoja, joten huusin ja huusin ja huusin. Mieheni kielsi tämän, kun pelkäsi että meille soitetaan poliisit.

Mielestäni minulla on myös oikeus kertoa tuntemuksistani ihmiselle, joka on mieleni pahoittanut. Sen vuoksi laitoin mieheni sukulaiselle viestin, että olen loukkaantunut hänen kommenteistaan ja en olisi uskonut, että hän vetää sellaisia asioita tähän mukaan. Sanoin sitten miehellenikin, että laitoin viestin. Sitten pääsi helvetti irti. Mieheni mielestä minun ei pidä kertoa mistään tuntemuksistani hänen sukulaisilleen, koska se on väärin ja tämäkään sukulainen ei halunnut minun mieltäni pahoittaa. (Anteeksi nyt vaan, mutta monestiko sitä tahallaan edes pahoitetaan toisen mieltä??) Kaikki asiat on meidän kahden välisiä ja jos alan hänen sukulaistensa kanssa haastamaan riitaa, niin hän tulee heitä puolustamaan ja hän tekee tästä erosta niin hankalan kuin ikinä.

Jee, piste iin päälle. Kun mies oli vähän aikaa rauhoittunut, juteltiin. Sanoin hänelle toistamiseen, että minusta tuntuu pahalle, että hän ei halunnut kommentoida mitään pahaan olooni, ei keskustella siitä, vaikka yritin pariin otteeseen. Hän sanoi, että asiahan ei hänelle enää eron takia kuulu, vaan minun pitää niillä hetkillä turvautua omaan tukiverkkooni. Olen hänen kanssaan aina aikaisemmin tehnytkin niin, että en ole hänelle pahasta olosta kertonut, vaan tukiverkolleni ja hän väittää sitä juttua nyt meidän eron syyksi. Viimeiseksi niitiksi, kun meni lukemaan vuodatustani ystävälleni siitä, miten hän oli pahoittanut mieleni. Yritin tästä oppineena kertoa nyt hänelle itselleen. Ei kiinnosta. No, käsittääkseni saatiin asia sitten selvitetyksi.

Mutta opin taas pari asiaa. Opin sen, että olin täysin oikeassa siinä, kun olen epäillyt, että mieheni tekee halutessaan tästä erosta niin helvetillisen, ettei kukaan voisi ikinä uskoa. Ja että mieheni on oikeastaan aika ristiriitainen tyyppi. Hän ei halua puhua pahasta olostani, mutta sitten syyttää erosta minua ja sitä, että olen puhunut siitä muille enkä hänelle. Mieheni on alistanut minut henkisesti niin valtansa alle, että en voi mitään muuta kuin olla ja odottaa, hyväksyä ja alistua. Ottaa vastaan kaikki mitä tulee, että edes selviän tästä kokemuksesta ehjänä. Jos yritän ampua kovilla, miehelläni on kommandovarustus vastassa, ellei kokonainen armeija.

Eilisten tapahtumien jälkeen tuntuu siltä, että vihan tunne pilkottaa päätään. Tällä hetkellä voin rehellisesti sanoa, että vihaan hyvin paljon mieheni tekoja ja toimintaa, en itse miestäni. Sitä olentoa minä rakastan. Mutta kuka ihminen on oikeasti paha, eikö pahoja ole vain hänen tekonsa? Ja niitä nyt vihaan. Vihaan ja halveksin. Toivon, että pääsen tästä tilanteesta pois mahdollisimman pian. Ei tämä vihan tunnekaan mukavalta tunnu eikä helpota omaa oloa. Ehkä se helpottaa lopullista eroa, en vielä tiedä. Tämä tunne on nyt niin uusi tässä eron jälkeisenä aikana. Voimat on ihan lopussa.