Mikähän minua nyt vaivaa? Tämä elämä ei näytä käyvän alakuloiseksi ollenkaan. Viime viikkoisen kivan päivän jälkeen on seurannut ainoastaan kivoja päiviä - toinen toisensa jälkeen. Mitä ihmettä nyt tapahtuu?

Mieliala on ollut korkealla pitkään. Tuntuu, ettei mikään saa minua edes huonotuuliseksi. Olen vain iloinen ja rauhallinen.

Pitäisiköhän hakeutua hoitoon?

Minä odotan tai pelkään koko ajan, että tämä päättyy. Että taas vajoan jonnekin synkkyyteen, josta ei tunnu olevan poispääsyä.

Onko tämä joku kirjoittamaton laki, että tietyn huonon ajan jälkeen seuraa tietty hyvä aika? Tämä tosin on ihan ensimmäinen hyvä aika eron jälkeen. Voinko olettaa nyt, että tämä kestää noin yhdeksän kuukautta? Tuskin kuitenkaan.

Edelleenkään ei ole ihastusta, rakastusta eikä muutakaan sillä rintamalla. Itse asiassa välillä tuntuu, että voisi olla edes jotain. Tosin, aikaisemmin on tullut hirveä paniikki ja perääntyminen, jos joku on alkanut käydä liian tuttavalliseksi. Esimerkiksi baarissa: saatan pitää silmäpeliä jonkun vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa ja jos tämä edellä mainittu henkilö sattuu lähestymään minua sen jälkeen, nostan kädet pystyyn ja on aina todella lähellä, etten juokse karkuun. No, tyrmäys tulee joka tapauksessa.

Olen miettinyt, että en ehkä sittenkään ole vielä valmis mihinkään. Toinen mikä mielestäni kielii tästä, on se, että kiinnostus on tähän mennessä tuntunut heräävän ainoastaan varattuihin miehiin. Varatuthan ovat siinä mielessä turvallisia, että heidän kanssaan ei tule koskaan mitään tapahtumaan.

Mutta siis, pointtina nyt oli se, että minä en löydä mitään selkeää syytä tälle mielialan nousulle.

Olen minä Xääkin muistanut. Ehkä kuitenkin vähän vähemmän kuin normaalisti.