En tahdo vieläkään uskoa tätä todeksi. Tätä, että meidän juttu on nyt ohi ja kaatunut. Jäljellä ovat vain muistot - joko hyvät tai huonot sellaiset. Uusia ei enää tule. Kaikki on loppu.

Olo on tosi tyhjä. Olet vienyt ison palan sydämestäni ja tuntuu, että tällä hetkellä viet vielä joka päivä vähän enemmän. Tosin aion ottaa omastani takaisin niin paljon kuin ikinä pystyn, mutta silti ainakin pieni osa jää sinulle ikuisiksi ajoiksi. Ei se haittaa. Senhän olen tiennyt alusta saakka, kun olen sinut sydämeeni ottanut, että mahdollisen eron hetkellä en kaikkea takaisin saa.

Tällä hetkellä en tiedä oikein mitä ajattelisin sinusta. En ole varma, onko mikään asia mitä olet minulle kertonut tunteistasi, pitänyt ollenkaan paikkansa. Esimerkiksi se, että olen ainoa jota olet koskaan rakastanut ja rakkaus on sinulle todella vahva sana. Miksi käytät sitten samaa sanaa jo tästä uudesta tuttavuudestasi, jonka olet tavannut 2-3 kertaa? Ei rakastuminen näytä todellakaan olevan sinulle vaikeaa. Vai onko sittenkin kyse vielä ihastumisesta, josta puhut vaan rakkaus-sanalla? En tiedä totuutta enkä saa varmaan koskaan tietääkään.

En tiedä uskonko sitäkään, kun sanot tämän meidän jutun olleen paras parisuhteesi. Luottamus sinuun on mennyt niin totaalisesti viime aikaisten temppujesi takia, että epäilen sinun sanoneen saman joka ikiselle naiselle, lohduttaaksesi. Toki haluaisin uskoa, että nuo sanat on sanottu ensimmäisen kerran minulle ja todella tarkoitit mitä sanoit. Ja kaikki muutkin asiat mitä olet minulle sanonut.

Vaikea uskoa sitä, että olen merkinnyt sinulle jotenkin enemmän, mitä aikaisemmat parisuhteesi. Olethan kohdellut minua nyt juuri samalla tavalla kuin muitakin. Se sattuu. Sattuu niin paljon, että tekee oikeasti mieli tuottaa itselleen valtavaa fyysistä kipua, että henkinen kipuni vähän hellittäisi. Mutta koska kaavasi on sama, todennäköisesti olet viimeistään viiden vuoden kuluttua jälleen tässä tilanteessa. Olet jättänyt jälkeesi taas yhden rikkirevityn ihmisen ja loukannut häntä todella pahasti.

Täytyy olla rehellinen ja myöntää, että tämä ajatus tuottaa minulle tällä hetkellä hyvin suurta nautintoa. Nautintoa siitä, että tällä toiminnalla, tällä menolla et tule koskaan saavuttamaan sitä elinikäistä onnea, mistä tiedän sinun(kin) haaveilevan. Et opi mitään, vaikka aina sanot, että yrität oppia. En minä sitä kielläkään ettetkö yrittäisi. Mutta yrittäminen on eri asia kuin se, että oikeasti oppisi. Olethan sinä oppinutkin jotain, ihminen oppii aina. Mutta sinun kohdallasi olisi nyt opittava tosi paljon ja tosi suuria asioita.

En osaa inhota tai vihata tätä uutta naistasi. Veikkanpa, että olet hänelle syöttänyt ties minkälaista puppua todellisesta tilanteestasi eli hän ei tiedä totuutta ollenkaan. Olet kertonut hänelle todennäköisesti asioista hyvin ympäripyöreästi ja tietysti itsellesi/teidän tilanteelle hyödyllisellä tavalla. Hän on täysin syytön tähän minun olooni. Hän ei tiedä. Säälin tätä uutta valloitustasi kyllä vähän. Tiedän, että suunnitelmanne on se, että nainen muuttaisi tänne sinun luoksesi ja hylkäisi oman kotiseutunsa ja kaiken rakkaansa siellä. Oman äidinkielensä. Tulisi täysin vieraaseen maahan. Hän ei oikeasti tiedä mikä häntä odottaa. Vaikka hän ei huomaisikaan sitä heti, hän huomaa sen muutaman vuoden kuluttua ja se tulee olemaan rankkaa.

Tekisi mieli varoittaa naista. Mutta kuuntelisiko hän? Ei. Eihän kukaan kuuntele, silloin kun ihastuksen ja rakastumisen tunne on ylimmillään. Ei halua uskoa toisesta sellaista. Haluaa uskoa, että minun kohdallani on toisin. Varsinkin kun ihastumisen kohde vielä vakuuttaa samaa. Kyllähän minuakin varoiteltiin, mutta menin samaan lankaan. En olisi ikipäivänä uskonut, että kohtelet minua tällä tavalla, kun olin vielä suhteen alusta lähtien vannottanut, että minulle et sitten sitä tee. No, sinun vannomisesi taso on tiedetty jo aikaisemmin ja tiedetään nyt entistä varmemmin.

Minun tekisi mieli huutaa koko maailmalle, miten sinä olet kohdellut minua. Tekisi mieli kertoa kaikille tuntemillesi ihmisille, perheellesi, ystävillesi. Ehkä joskus tuleekin se aika, että kerron heille. Viimeistään silloin, kun seuraava avoliittosi päättyy jälleen eroon. Silloin meidän jutusta on kulunut jo sen verran aikaa, että se ei satu niin paljon. Ei minuun eikä läheisiisi. En voi kyllä käsittää sitäkään, miten valehtelet jatkuvasti kaikille ihmisille. Kaunistelet asioita, vääristelet totuutta, pidät yllä kulissia jota ei oikeasti ole, ei ole koskaan ollutkaan. Yksi eniten inhoamistasi asioista on se, että sinua syytetään valehtelijaksi, kutsutaan sillä nimellä. Miksi sitten toimit niin? Tiedän lukuisia tapauksia, kun olet valehdellut perheellesi päin naamaa ja tällä hetkellä tiedän tapauksia siitäkin, että olet valehdellut minulle suoraan silmiin katsoen. Kuinka kylmä ihminen sinä voitkaan olla tunteiltasi?

Mielestäsi tarvitsisit terapiaa. Mutta ethän sitä sinä itse myönnä. Ja niin kauan, kun et myönnä, mikään ei muutu. Säälin sinua sen vuoksi. Minä en voinut sinua parantaa - en kyllä edes tajunnut yrittää - eikä voi kukaan muukaan nainen, jonka elämääsi otat. Tarvitset ammattiapua siihen, että todellakin voit ottaa vastuuta teoistasi ja podet huonoa omaatuntoa siitä, jos valehtelet tai huijaat ihmisiä, jotka ovat sinulle tärkeitä. Elät valheessa, kiellät totuuden - niin muilta kuin itseltäsikin. Jos joskus kykenet asiat itsellesi myöntämään ja hakemaan niihin apua, toivon todella, että viimeistään siinä vaiheessa tajuat, mitä olet minussa menettänyt.