Viimeistä lomaviikkoa viedään. Viikko meni reissatessa, eilen palasin kotiin. Oli mukava nähdä ihmisiä, joita ei ollut nähnyt pitkään aikaan ja huomata taas kerran, että ei se aika asioita ja ystävyyttä ainakaan huonommaksi muuta. Oli siis kiva reissu, vaikka sen yksin teinkin. Enpä olisi maaliskuussa vielä uskonut, että ylipäätään olen reissailukunnossa tänä kesänä!
Välillä mieli kyllä kävi jossain pohjalla, mutta onneksi se oli lyhytaikaista. Osa ystävistäni elävät pitkissä parisuhteissa. On talot, lapset, aviomiehet, kaksi autoa ja koira. Ja he ovat vielä onnellisen tuntuisia. Todella hienoa, olen tosi onnellinen heidän puolestaan. Mutta silti tulee jotenkin epäonnistunut olo, vaikka miten ystäväpiirissäni löytyy myös muunlaista porukkaa. Sellaisiakin, joita elämä on potkinut ehkä jo vähän liikaakin päähän.
Erityisen masentava päivä oli lauantai, kun Treffis ilmoitti, että tämä treffailu saa nyt riittää. Hän muotoili asian niin, että ei ole valmis mihinkään uuteen juttuun. En sitten tiedä mikä on oikea totuus ja vaikea sitä on selvittääkään, kun tulee vaan "tylysti" tekstari. No kyllä minä aavistin sen jo etukäteen, että tällaista on tulossa. Jo muutaman päivän ajan hän oli kysellyt mitä kuuluu, mutta ei koskaan vastannut vastakysymyksiini. Lopulta kysyin suoraan, että mättääkö tässä nyt joku ja sitten tuli viimeinen viesti. Vähän kyllä mietityttää, että miten hän ei saanut sitä sanotuksi ennen kuin kysyin. Mitenköhän kauan hän olisi jatkanut kohteliasta päivittäiskuulumisten kyselyä, jos en olisi niin sanotusti nostanut kissaa pöydälle?
Olen tyytyväinen siihen, että taistelin koko ajan Treffistä tapaillessani aika tehokkaasti hyvänolon tunnetta vastaan. Se taistelu suojeli minua nyt, kun toinen ilmoittikin, että ei halua enää jatkaa tapailua. Sain siis Treffiksen viestin lauantaina aamulla ja silloin ehkä vähän ahdisti, mutta se unohtui illaksi, kun oli hyvää seuraa ja mukavaa tekemistä :).
No, siis järjellä ajateltuna tämä oli ihan hyvä juttu, koska loppujen lopuksi ei Treffis olisi koskaan ollut minulle mikään vaihtoehto minkäänlaisen parisuhteen kannalta. Toisaalta olisihan se kiva ollut nauttia jonkun vastakkaisen sukupuolen seurasta ilman sen kummempaa sitoutumista, mutta Treffiksellä oli toisenlaiset intressit ja se hänelle suotakoon.
Kamalaa, käyköhän minulle niin, että en koskaan löydä ketään? Jospa kaikissa miehissä onkin jotain "vikaa" tai sitten elämäntilanteet eivät muuten osu kohdilleen? Mitä jos kukaan ei koskaan enää järisytäkään maailmaani? En minä halua sellaista kohtaloa enkä kyllä toivo sitä muillekaan.
Sunnuntaina näin pitkästä aikaa Xn perhettä. Xn sisko on ollut huonossa kunnossa ja itkuhan siinä tuli molemmilta, kun pitkästä aikaa nähtiin. Mutta oli ihana nähdä. Toivottavasti hän selättää tuon sairauden.
Tänään on vaihteeksi ollut kunnolla huono päivä. Ehkä siihen vaikutti se, että en ole viikkoon ollut yksin. Nyt siihen piti taas totutella. Ja ehkä tuo Treffisasiakin vähän vaivasi. Positiivista on toki se, että vaikka yksi ihmissuhde on jälleen menneen talven lumia, en vertaa itseäni Xään ja hänen tilanteeseensa. Eikö se ole jo aika suurta edistystä?
Tänään otti myös päähän se, kun porailin taas kaakeleihin reikiä ja katkoin siinä samalla kolme poranterää. Enkä todellakaan muistanut, että se oli niin rankkaa touhua! No reiät ovat nyt seinässä ja kauhea sotku taas koko kämpässä. Sain sentään jotain aikaan. Vähän ollut huono omatunto siitäkin, että en ole muka tehnyt mitään koko lomalla. Enkä kyllä olekaan kovin montaa niistä jutuista mitä suunnittelin. Onhan tässä tietysti viikko vielä aikaa.
Ulkona sataa. On tosi syksyinen tunnelma, kun on niin pimeäkin. Tekisi mieli polttaa kynttilöitä. Kamalaa. Kuinka minä ikinä selviän syksystä? Kunpa huomenna paistaisi aurinko.
Välillä mieli kyllä kävi jossain pohjalla, mutta onneksi se oli lyhytaikaista. Osa ystävistäni elävät pitkissä parisuhteissa. On talot, lapset, aviomiehet, kaksi autoa ja koira. Ja he ovat vielä onnellisen tuntuisia. Todella hienoa, olen tosi onnellinen heidän puolestaan. Mutta silti tulee jotenkin epäonnistunut olo, vaikka miten ystäväpiirissäni löytyy myös muunlaista porukkaa. Sellaisiakin, joita elämä on potkinut ehkä jo vähän liikaakin päähän.
Erityisen masentava päivä oli lauantai, kun Treffis ilmoitti, että tämä treffailu saa nyt riittää. Hän muotoili asian niin, että ei ole valmis mihinkään uuteen juttuun. En sitten tiedä mikä on oikea totuus ja vaikea sitä on selvittääkään, kun tulee vaan "tylysti" tekstari. No kyllä minä aavistin sen jo etukäteen, että tällaista on tulossa. Jo muutaman päivän ajan hän oli kysellyt mitä kuuluu, mutta ei koskaan vastannut vastakysymyksiini. Lopulta kysyin suoraan, että mättääkö tässä nyt joku ja sitten tuli viimeinen viesti. Vähän kyllä mietityttää, että miten hän ei saanut sitä sanotuksi ennen kuin kysyin. Mitenköhän kauan hän olisi jatkanut kohteliasta päivittäiskuulumisten kyselyä, jos en olisi niin sanotusti nostanut kissaa pöydälle?
Olen tyytyväinen siihen, että taistelin koko ajan Treffistä tapaillessani aika tehokkaasti hyvänolon tunnetta vastaan. Se taistelu suojeli minua nyt, kun toinen ilmoittikin, että ei halua enää jatkaa tapailua. Sain siis Treffiksen viestin lauantaina aamulla ja silloin ehkä vähän ahdisti, mutta se unohtui illaksi, kun oli hyvää seuraa ja mukavaa tekemistä :).
No, siis järjellä ajateltuna tämä oli ihan hyvä juttu, koska loppujen lopuksi ei Treffis olisi koskaan ollut minulle mikään vaihtoehto minkäänlaisen parisuhteen kannalta. Toisaalta olisihan se kiva ollut nauttia jonkun vastakkaisen sukupuolen seurasta ilman sen kummempaa sitoutumista, mutta Treffiksellä oli toisenlaiset intressit ja se hänelle suotakoon.
Kamalaa, käyköhän minulle niin, että en koskaan löydä ketään? Jospa kaikissa miehissä onkin jotain "vikaa" tai sitten elämäntilanteet eivät muuten osu kohdilleen? Mitä jos kukaan ei koskaan enää järisytäkään maailmaani? En minä halua sellaista kohtaloa enkä kyllä toivo sitä muillekaan.
Sunnuntaina näin pitkästä aikaa Xn perhettä. Xn sisko on ollut huonossa kunnossa ja itkuhan siinä tuli molemmilta, kun pitkästä aikaa nähtiin. Mutta oli ihana nähdä. Toivottavasti hän selättää tuon sairauden.
Tänään on vaihteeksi ollut kunnolla huono päivä. Ehkä siihen vaikutti se, että en ole viikkoon ollut yksin. Nyt siihen piti taas totutella. Ja ehkä tuo Treffisasiakin vähän vaivasi. Positiivista on toki se, että vaikka yksi ihmissuhde on jälleen menneen talven lumia, en vertaa itseäni Xään ja hänen tilanteeseensa. Eikö se ole jo aika suurta edistystä?
Tänään otti myös päähän se, kun porailin taas kaakeleihin reikiä ja katkoin siinä samalla kolme poranterää. Enkä todellakaan muistanut, että se oli niin rankkaa touhua! No reiät ovat nyt seinässä ja kauhea sotku taas koko kämpässä. Sain sentään jotain aikaan. Vähän ollut huono omatunto siitäkin, että en ole muka tehnyt mitään koko lomalla. Enkä kyllä olekaan kovin montaa niistä jutuista mitä suunnittelin. Onhan tässä tietysti viikko vielä aikaa.
Ulkona sataa. On tosi syksyinen tunnelma, kun on niin pimeäkin. Tekisi mieli polttaa kynttilöitä. Kamalaa. Kuinka minä ikinä selviän syksystä? Kunpa huomenna paistaisi aurinko.
Kommentit