Miten monessa parisuhteessa käykään niin, että toinen ehkä tahtomattaankin loukkaa toista ja  anteeksipyynnöistä huolimatta saa kuulla siitä koko loppusuhteen ajan? Veikkaanpa, että valitettavan monessa. Ajan myötä asioita kertyy enemmänkin. Jos suhde kestää koko elämän, miten paljon tällaista katkeruutta siinä loppujen lopuksi onkaan? Varmaan aika moni meistä osaa nimetä pariskuntia, joilla tällaista taakkaa suhteessaan on ja josta tietävät myös heidän läheisensä.

Seuraavassa esimerkki: Mies on luvannut Naiselle, että tulee kotiin yöksi, kun lähtee poikien kanssa iltaa viettämään. Käykin sitten niin, että Mies sammuu jatkopaikkaan ja herää sieltä vasta aamulla. Nainen on viettänyt yönsä valvoen ja huolissaan, odottaen toista kotiin. Ehkä pieni mustasukkaisuuskin on nostanut päätään. Mies ottaa Naiseen yhteyttä niin pian kuin siihen kykenee, mutta peli on jo menetetty. Naisen mielestä mies käyttäytyi törkeästi, kun ei pitänyt lupaustaan. Vaikka Nainen uskoisikin, että mitään "luvatonta" ei ole tapahtunut, hänestä Mies teki silti väärin. Mies kuulee tästä aluksi hyvin usein ja varsinkin silloin, kun on lähdössä jälleen poikien kanssa illanistujaisiin. Nainen ei voi unohtaa, eikä anna Miehenkään tehdä niin. Ajan myötä Nainen ei enää muistuta asiasta niin usein, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö se yhä olisi jossain mielen sopukoissa. Tapauksen lisäksi listalle on tullut muita vastaavanlaisia tapahtumia, joissa Nainen on kokenut miehen pettäneen lupauksensa. Ja Nainen muistuttaa näistä jokaisesta aina tilaisuuden tullen. Vuodesta toiseen, unohtamatta.

Tällainen lista alkaa kerääntyä jo aika aikaisessa vaiheessa parisuhdetta. Tai niin olen ainakin itse kokenut molemmissa suhteissani. Ja se on ollut ihan molemminpuolista eli vikaa on ollut niin itsessäni kuin kumppaneissanikin. Miksi ihmeessä anteeksi antaminen ja unohtaminen voi olla niin hankalaa? Miksi ei vaan kerta kaikkiaan voi ohjelmoida omaa ajatteluaan niin, että välikohtausten jälkeen voisi oikeasti aloittaa puhtaalta pöydältä? Toiset ehkä osaavat sen paremmin kuin toiset. Hyviä vinkkejä otetaan mielellään vastaan. Minä haluaisin tulevaisuudessa olla sellainen kumppani, joka osaa oikeasti putsata pöydän eikä jää turhia miettimään.

Apulanta on osannut mielestäni kiteyttää tämän kaiken erittäin hyvin:



Oon tehnyt asioita
joilla ei oo muuta tarkoitusta kuin olla tikareita

jotka tarkoitettiin ainoastaan sinuun uppoomaan
Antaisin anteeksi
jollen heikolta näyttäisi

Sun kärsivän tahtoisin

Kun alta murtuu katu
Terävät reunat voidaan pyöristää ettei jalkoihin satu
Mut sitä ei voi kiistää ettei se oo
hajonnut jo

Iskuja vyön alle
enemmän kuin muualle

Varkaalta varkaalle

Tappaa ei ollut tarkoitukseni
vaan rampauttaa pysyvästi
niin että joka päivä muistaisit
joka päivä koko loppu elämäsi
missä teit sen minua koskevan virheen

Viisaus ei asu meissä
Ei rankaisu muuta tietämme
Luopumaan ei suostuta edes tyhmyydestämme

Viisaus ei asu meissä
Ei rankaisu muuta tietämme
Luopumaan ei pystytä edes ongelmistamme