Tähän on tultu. Enää yksi yhteinen yö asunnossa, joka oli joskus kotimme. Ei edes tunnu pahalta tällä hetkellä. Odotan kuin kuuta nousevaa tulevaa viikonloppua ja muuttoa. En varmaankaan pysty pitämään suunnitelmaani siitä, että jätän kirjeen ja avaimet pöydälle ensinnäkään tämän sopimuksemme vuoksi.

Taktiikkani on nyt se, että en jätä kirjettä ennen kuin kaikki asiat on hoidettu. Voin vaikka postittaa sen jälkeenpäin. Yritän olla mahdollisimman neutraali kaikessa, niin kauan kuin asiat on hoidettu täysin loppuun. En luota pätkääkään tällä hetkellä siihen, että mies pysyy sanojensa takana, jos hän ärsyyntyy jostain tekemisestäni. Se on ollut jo lähellä niin monesti, en halua ottaa riskiä ja kertoa todellista mielipidettäni kaikesta - vielä. Ja mies ihmettelee, miksi minä haluan tehdä kirjallisia sopimuksia... Ei taida sananlaskua lainatakseni puiden takaa metsää näkyä.

Meinasi mennä salainen muuttoprojektimme täysin pieleen. Miehen siis pitäisi olla poissa huomisesta tiistaihin. No hänpä ilmoittikin yhtäkkiä, että tuleekin sunnuntaina muutamaksi tunniksi kotiin, juuri muuton aikana! Pienestä järkytyksestä toivuttuani sanoin hänelle, että täällä on muuten aika paljon porukkaa silloin. Että olen kutsunut. Tottahan se onkin. Mies kysyi, että mitä mieltä olen, voiko hän tulla silloin. Sanoin, että no saattaahan se olla aika kiusallinen tilanne mun vieraille, jos tänne pölähdät. Mies sitten sanoi, että voi muuttaa suunnitelmiaan. Huhhuh!

Poden huonoa omaatuntoa tällä hetkellä siitä, että teen tätä kaikkea mieheni selän takana. Olen aina pitänyt kertomatta jättämistä samana kuin valehtelua. Siis tärkeissä asioissa, lukuunottamatta yllätyspirskeitä yms. Toisaalta - nämähän ovat vähän niin kuin yllätyspirskeet miehelle: yllätän hänet lähtemällä viikkoa aikaisemmin mitä olen ilmoittanut viimeistään lähteväni. Poden huonoa omaatuntoa siitäkin, että olen antanut miehen ymmärtää, että minulla ei ole mitään paikkaa mihin mennä. Olen siis valehdellut. Eilen oli tosi paha mieli ja melkein taas jo tunnustin, mutta sitten (onneksi?) mies sanoi taas täysin törkeästi minulle, joten kummasti ei taas tehnyt mieli kertoa mitään.

Kävin eilen uudessa kodissani. Vanhat asukkaat tekivät juuri muuttoaan ja siellä oli aika hässäkkä päällä. Sattumalta, kaikkien lahjoitusten jälkeen, minulta on puuttunut sohva ja kirjahylly. Arvatkaapa mitkä huonekalut tämä pariskunta oli päättänyt asuntoon jättää? Uskomatonta miten kaikki asiat vaan loksahtelevat paikoilleen! Lisäksi minulla kävi niin hyvä tsägä lainojen suhteen, että korot sattuivat juuri kaupantekopäivänä olemaan alempana mitä alkuperäisenä lainapapereiden tekopäivänä, joten kuukausittainen lainanlyhennyssumma asunnosta pieneni useammalla kymmenellä eurolla!

Nyt minulla alkaa olla kasassa siis aika täysin varusteltu koti. Mattoja ei ole, mutta niihin voinkin investoida heti, koska säästän kuitenkin tosi paljon rahaa siinä, ettei tarvitse heti ostella huonekaluja.

Olo on tuntunut jo pitkään ihan maaniselta. Olen saanut järkyttävän paljon aikaan - niin töissä kuin vapaa-ajalla. Pystyn nukkumaan ilman lääkkeitä hyvät yöunet ja jaksan painaa eteenpäin. Pelkään romahdusta ja sitä milloin se tulee. Nyt tämä kriisi on niin lähellä, että kaikki ihmiset tuntuvat olevan niin lähellä, välittävän. En tunne oloani ollenkaan yksinäiseksi. Mutta kun aikaa kuluu, unohdetaanko minut? Tiedän tietysti, että minulla on omakin vastuu tuossa asiassa.

Olen miettinyt sitäkin, että olenko kuitenkin palaamassa nyt normaalille tasolleni tehokkuudessa. Huono suhde on syönyt minua henkisesti ja se on vaikuttanut myös fyysiseen jaksamiseen. Nyt kun alan toipua suhteestani ja ymmärtää sitä, mitä kaikkea olen kestänyt (enkä enää haikaile miehen perään!), olen saamassa energiani takaisin. Toivottavasti tämä noususuhdanne jatkuu.

Mies ei ole enää oikeastaan pariin viikkoon välittänyt sopimuksestamme siitä, ettei puhu Ruohon kanssa minun läsnäollessani. Vai olenko jo maininnut siitä? Joka päivä/yö saan todistaa, miten Ruoho ja mies puhuvat keskenään, mutta en ole jaksanut enää välittää enkä huomauttaa. Mies ei halua minua kunnioittaa millään tavalla, joten en jaksa siitä riidellä. Sika mikä sika. Olkoot, huomenna pääsen hänestä eroon melkein jo kokonaan ja parin viikon sisällä täysin kokonaan. Ruoho ja mies keskustelivat keskenään viimeksi tänään, kun lähdin n. tunti sitten kotoa.

Joku teistä vakkarilukijoista on ilmeisesti mainostanut blogiani, koska maanantain kävijätilastossa on aivan järkyttävän suuri piikki. Meinasi silmät tippua päästä, kun näin vierailujen määrän. Siitä tulikin mieleen: tietääkö kukaan mistä saisi liitettyä sivulleen laskurin vierailujen määrästä? Kassis, Sinun sivuillasi ainakin on laskurit. Voisitko antaa vinkkiä?