Minä ajattelen yllättävän vähän Xää nykyään. Se on ihmeellistä. Hän ei ole enää ollenkaan aktiivisesti mielessä, ihan silloin tällöin voi vähän kirpaista tuolla sisuksissa jokin kipeä ajatus tai muisto. En osaa oikein sanoa mistä tämä johtuu. Voisiko mielenikin tarvita lomaa kaikista ajatuksista? Vai olenko jotenkin ottanut taas askeleen eteenpäin?

Ehkä yksi suuri asia oli se, että huomasin vastakkaisen sukupuolen olevan kiinnostunut minusta - ja päinvastoin. Luulin aikaisemmin, että minua ei kiinnosta enää yksikään mies enkä myöskään voi ikinä koskea keneenkään, kun ällöttää niin. Mutta ei se ihan niin mene ;).

Täytyy kyllä myöntää, että vähän poden huonoa omaatuntoa siitä, että ajattelen eroa tällä hetkellä niin vähän. Mutta kai tämä prosessi etenee omalla painollaan, välillä helpommin, välillä vaikeammin. Tuntuu niin kaukaiselta sekin, että vihasin Xää niin, etten meinannut päästä siitä yli. Mutta aika auttaa, tai mikä lie. Ihmeellistä kuitenkin.

Siskolla oli viikonloppuna synttäribileet. Oli todella hauskaa, vaikka vähän alkuillasta kauhistelin sitä, että kaikki paikallaolijat olivat minua vähintään 5 vuotta nuorempia. Luulen, että muut eivät edes ajatelleet sitä. Tai toivon :).

Muuten lomapäivät ovat sujuneet urheillessa ja kesän tuoksuista nauttiessa. Nauttikaa tekin <3.