Mieheni tuli reissultaan sitten kotiin. Olin tyytyväinen siihen, että se ei herättänyt minussa sen kummempia tunteita. Ei tehnyt mieli hypätä kaulaan eikä muutenkaan mitään hellyyttä. Oikeastaan oli aika helppo olla välittämättä. Tuntui hyvältä siksi, että sain toivoa siitä, että pärjään.

Miehelläni on ollut joka ikinen kerta heti seuraava nainen kiikarissa erotessa - yleensä jo ennen lopullista eroa. Minulla oli sen vuoksi vahvat epäilykseni ja tiedossa yksi nainenkin, mutta mies vakuutti, että mitään epäiltävää ei ole. Kuitenkin, vaikka kuinka halusin uskoa, vaistoni sanoi toisin. Ajattelin, että matkalla on tapahtunut jotakin. Olin varautunut siihen henkisesti ja ajattelin, että okei, jos sen se täytyy kokea (toinen nainen) huomatakseen, että se ei ole sen kummempi asia kuin oma vanha tuttu (eli minä) niin kokekoon, erostahan se on jo ilmoittanut eli periaatteessa mitään velvoitteita minua kohtaan ei sillä hetkellä ole.

Heräsin keskellä yötä, että mieheni jutteli jonkun kanssa. Se ei ole mitenkään epätavallista, sillä mies juttelee aika paljon kavereilleen öisin. Nyt minut kuitenkin havahdutti se, että hänen äänensä oli poikkeuksellisen hellän ja pehmeän oloinen. Normaalisti käännän kylkeä ja nukahdan uudelleen, nyt jäin kuuntelemaan.

Ja mitä kuulinkaan! Omassa kodissani minun oli pakko kuulla ja kokea sellaista!!! Mieheni oli tosiaan ollut matkalla naisen kanssa ja siitä he keskustelivat. Keskustelivat ikävästään ja harrastamastaan seksistä. Tekivät uusia treffejä. Olin niin järkyttynyt, että olin oksentaa. Vaikka olin varautunut siiihen, että jotain tapahtuu, en ollut varautunut siihen, että siitä seuraa ihastusta, asian jatkumista... Samanlaisia puheita, mitä minullekin puhuttiin suhteemme alussa.

Mies on väittänyt, että skitsoilen, liioittelen epäillessäni. Hän on pitänyt minua pilkkanaan, aivan täysin. Olen järkyttynyt, surullinen ja ennen kaikkea pettynyt hänen tapaansa hoitaa asia. Olen hänelle vannottanut suhteemme alusta saakka - hänen historiansa tietäen - että minua et sitten kohtele samalla tavalla. Minä haluan tietää. Arvostan rehellisyyttä paljon enemmän kuin salailua, petkutusta ja valehtelua. Vaikka se sitten sattuisi kuinka kovasti. Olen ansainnut kunnioitusta. Jo edes meidän pitkän historiamme vuoksi ja siksi, että olen antanut tälle suhteelle niin paljon.

Olen ollut tänään taas täysin rikki. En ole pystynyt keskittymään, ahdistaa. Ajattelen niin ilkeitä ajatuksia miestäni kohtaan, että minulla on niistä huono omatunto. Punon mielessäni juonia miten tekisin hänen elämästään helvettiä. Tiedän että en tee mutta asian ajatteleminen helpottaa omaa pahaa oloa. Tässä mentiin nyt takapakkia. Aion kertoa miehelleni, että tiedän. En tiedä onko se hyvä idea, mutta en pysty olla kertomattakaan. En halua enää ikinä herätä omassa kodissani kuuntelemaan tuollaisia juttuja miehen suusta, joka oli minulle vielä vähän aikaa sitten kaikki kaikessa, koko tulevaisuuteni.