Täällä maalla ollaan edelleen. Eipä ole ahdistanut maanantain jälkeen. Oikeastaan täällä on ollut tosi kivaa, leppoisaa ja rauhallista. Mieluusti jäisin tänne vanhaan kotiini vielä päiväksi pariksi, mutta muut vierailukohteet kutsuvat.

Tapasin tänään lukioaikaisia tyttökavereitani. Meitä oli koolla viisi kuudesta "jengiläisestä". Erään ystäväni tarina toi mieleeni muiston Xstä.

Ystäväni kertoi heidän olleen taannoin juhlimassa. Hänelle oli tullut huono olo, minkä vuoksi hän olikin baariin menon sijasta lähtenyt kotiin, kun hänen miehensä oli jo mennyt edeltä baariin. Mies oli sitten tullut kotiin viiden aikaan aamulla ja kertonut, että hänellä ei ollut ollut lompakkoa mukana ollenkaan. Hän oli onneksi saanut jonkun tutun kiinni, joka oli heittänyt hänet baarista nukkumapaikalle. Ystäväni ei ollut tajunnut kotiin lähtiessään, että oli jättänyt toisen kaupunkiin ilman rahaa. Kysyin, oliko mies vihainen. Ei ollut ollut. Ei tietenkään, ystäväni sanoi.

Minun ja Xn tarina on hieman erilainen. Olimme pari vuotta sitten Hartwall-areenalla eräässä konsertissa. X kertoi sinne mennessämme, että hänellä ei ole yhtään käteistä. Lompakko toki oli mukana ja siellä automaattikortti. Meille tuli ennen konsertin alkua sitten riitaa jostain. Tiedättehän tapaukset, kun kaikki mitä sanot tunnutaan ymmärtävän toisessa päässä väärin? Mikään vuorovaikutus tai sen yritykset eivät vaan tuota positiivista tulosta. Meillä oli sellainen ilta. X katosi jonnekin. Oli muka ollut samalla paikalla, minne jäi kun lähdin vessaan. Ei todella ollut, kun tulin takaisin. Kaikki muutkin jutut illalta olivat samaa tasoa.

Konsertin loputtua jonotin naisten vessaan ja laitoin Xlle viestin, että odottaako hän. Ei odottanut, vaan sain viestin, että hän on jo kävelemässä Pasilaan. Pyysin odottamaan siellä. Menin asemalle, Xää ei näkynyt missään. Juna tuli, hyppäsin siihen ja menin kotiin. X tulee pari minuuttia minua myöhemmin. Hän on vihainen. Olin jättänyt hänet oman onnensa nojaan vailla rahaa. Pasilan asemalle, jossa hän sopimuksen mukaan minua odotti. Ei ollut nähnyt minua vaikka oli katsonut jokaiseen junaan menijän. Sitten hän oli joutunut kävelemään monta kilometriä ennen kuin oli löytänyt pankkiautomaatin ja saanut käteistä että oli päässyt taksilla kotiin.

Eipä minullakaan käynyt mielessä, että X on ilman käteistä liikenteessä eikä siis saa ostettua junalippua. Hänellä siis ei ollut käytössä pankkikorttia vaan ainoastaan automaattikortti. Ihmettelin kyllä vähän sitäkin, että miten Pasilasta ei löydy automaattia, josta nostaa rahaa.. Olin toki hyvin pahoillani siitä, että en ollut tajunnut raha-asiaa ja "jättänyt" Xn Pasilaan. Asiasta tuli kuitenkin elämää suurempi juttu ja X oli myymässä jo asuntoa sen takia. Siis sen takia, kun olin jättänyt hänet heitteille konsertin jälkeen.

Minulla oli toki täysin erilainen näkemys koko illasta. X ei mielestäni ollut ollut kertaakaan siellä missä väitti olleensa. Ja minä en ollut ollut hänen mielestään. No ihan turhaa mielestäni tuossa on ruveta mitään väittelemäänkään vaan antaa asian olla. X oli toista mieltä. Hän oli siis eroamassa ja myymässä asuntoa. Minä en suostunut vaan yritin hänelle koko ajan selittää, että kyseessä on nyt ollut kasa väärinkäsityksiä ja en ole tahallani hänelle ilkeä ollut. X käänsi sen sitten niin, että minä peruinkin puheitani siitä, mitä oli tapahtunut ja miten olin toiminut. Ja sen vuoksi hän nyt sitten ei halunnutkaan myydä asuntoa taikka erota. Blaaahhhh.

Onneksi ei ole tällä hetkellä parisuhdetta minkä vuoksi tulisi tuollaisia takkuja. Ahdistaa vähän ajatellakin tuota Xn käyttäytymistä tuon illan aikana ja sen jälkeen, kun itse sai vaan pyöritellä silmiään kun X yritti asiaa tavallaan selvittää. X ei uskonut, että olen vilpittömästi unohtanut hänen rahatilanteensa. Hän oli sitä mieltä, että koska hän uhkaili minua jälleen kerran erolla ja asunnon myynnillä, minä muutin mielipiteeni illasta ja peruin puheeni. Kyllä minä sain tuosta kuulla monesti jälkeenpäinkin. Nyt tuo kaikki kuulostaa niin naurettavalta p.a.s.k.a.l.t.a, että ihmettelen miksi halusin sitä suhdetta jatkaa.

Palatakseni nykyhetkeen minun täytyy tunnustaa, että minulla on vähän Treffistä ikävä. Eilen oli oikein paha päivä ja minä ehdin jo kirota mielessäni sitä, että miksi sitä pitää sekaantuakaan johonkin mieheen niin paljon, että sitä pitää ikävöidä. Ikävä ei ole kiva tunne. Se raastaa sisuskaluja, kuin henkitorvea yritettäisiin irrottaa ja vetää kohti vatsaa. Treffis on ollut aika vaisu, ei ole antanut itsestään kauheasti kuulua. Se vaan on lisännyt ikävää. Minä en sitten ole uskaltanut taas häntä pommittaa kauheasti viesteillä, etten vaikuttaisi liian innokkaalta. Kauhea dilemma :). No katsotaan mitä tulevaisuus tuo.

Huomenna siis auton nokka kääntyy kohden vanhaa kotipaikkakuntaani, jossa en ole käynyt viiteen vuoteen eli sen jälkeen, kun muutin Xn luokse. Onpa tosi kiva käydä vanhoilla kotikonnuilla ihmettelemässä, miten kaikki on ihan erilaista nykyään. Niin ja tietysti näkee niitä ihania, tärkeitä ihmisiäkin.