Joopa joo. Mies oli sitten maksanut Ruohon edestakaisen matkan Suomeen, kun hän taannoin täällä oli. Lisäksi mies maksoi mökin ko. viikonlopulta (olen nähnyt laskun) ja he olivat lisäksi käyneet syömässä n. 100 euron illallisen ravintolassa (Juu, olen nähnyt kuitin... mieheni on toiselta nimeltään herra Huolimaton ja jättää todisteita kaikkialle. Minä tietysti olen herkistynyt tällä hetkellä ihan kaikelle, joten tarkistan joka lapun ja lipun joka esille vain jää). Kolme viikkoa aikaisemmin mies oli itse tapaamassa Ruohoa ulkomailla. On vähän palanut rahaa matkustamiseen ja kaikkeen muuhunkin...

En voi käsittää, mitä miehen päässä liikkuu. Ei tällä hetkellä ilmeisesti paljon järkeä ainakaan . No, alkuhuumassa rakkaus on sellaista, olenhan sen itsekin hänen kanssaan kokenut.

Ruohon suunnitelmissa on siis muuttaa tänne opiskelemaan yliopistoon eli todennäköisesti hän eläisi osaksi opintotuella ja osaksi mieheni elättämänä sikakalliissa asunnossa (asumiskustannukset reilusti yli 1000 €/kk). Ruoho ei varmasti ainakaan kovin helposti tule töitä saamaan opiskelunsa ohelle "kielipuolena".

Minä opiskelin silloin kun tapasimme. Mies jo silloin harmitteli sitä, että hän on monta opiskelijaa jo "elättänyt", kun kaikki hänen avopuolisonsa ovat opiskelleet yhdessäolon aikana. No, minua ei tarvinnut kauheasti elättää, minulla oli säästöjä joita käytin elämiseen ja aloitin vakityötkin alle puolen vuoden yhdessäasumisen jälkeen. Olen aina maksanut kaikki matkani mihin ikinä olemme menneetkin. Mielestäni minä en ollut elätettävä. En sitten tiedä vastaisiko mieheni samoin jos häneltä asiasta kysyttäisiin.

Nyt mies on sitten hankkimassa itselleen "elättiä". Olen ilkeä - ehkä se on hyväksyttävää tilanteessani - mutta toivon sen tuovan heidän välilleen epäsopua ja ongelmia, kunhan alkuhuumastaan pääsevät. Taloudellisesti tiukkaa tulee varmasti olemaan. Mies oli sitten valmis vaihtamaan meidän yhdessä luomamme taloudellisen turvan tällaiseen elämään. Milloinkohan hän tipahtaa ja kuinka korkealta...

Huhhuh, olen kyllä järkyttynyt tiedosta, että mies maksoi Ruohon matkan! Oli minulla tosi vahva epäilys, mutta en silti uskonut siihen ihan täysin. Mutta nyt on sekin selvinnyt. Onneksi, onneksi minulla ei ole tämän asunnon omistuksen suhteen enää osaa eikä arpaa - tosin talonkirjoilla taidan vielä olla, joten yhtiövastikkeista kai olen osaltani vastuussa. Tiedän takuuvarmasti, että miehellä ei ole kauaa varaa elää tuollaista elämää, mitä hän on nyt elänyt. Eräänlaista valhettahan tuokin, kun uskottelee sekä itselleen että muille, että on rikkaampi mitä oikeasti onkaan. Mutta valheesta jää aina kiinni - lopulta. Minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Tämän kansanviisauden myötä lopetan raporttini tällä kertaa tähän.