Kävin eilen katsomassa paria asuntoa. Ei oikein iskenyt. Toisessa oli kosteusvaurio kylppärissä ja haisi tupakalle koko asunto, toinen oli sitten sellainen, johon minulla ei oikeasti ole edes varaa muuttaa. Minulla oli kovat odotukset varsinkin tuon kosteusvaurio-tupakka-asunnon suhteen, mutta puihin meni. Alkoi sen jälkeen hirvittävä ahdistus siitä, etten koskaan pääse tuolta miehen luota pois. Vaikka moni sanookin minulle, että ota millainen loukko tahansa, että pääset vaan pois, jonka jälkeen on rauhassa aikaa katsella sopivampaa, rajansa kaikella. En astmaatikkona kyllä lähde minnekään kosteusvauriokämppään ja konkurssia en halua tämän eron myötä tehdä.

Olin eilen vihainen miehelleni siitä, että hän on laittanut minut tähän tilanteeseen jättäessään minut. Ja vaikka meillä ei ole enää suhdetta olemassakaan, silti hän onnistuu tekemään minulle pahan olon ilman, että oikeasti tekee mitään. Kaikki on vain seurausta eroilmoituksesta ja siitä, ettei miehelläni ollut enää haluja yrittää. Ilmoitin tänään asunnon vuokraajalle, että en ota asuntoa. Uusia ei tällä hetkellä ole tarjolla, mutta hän lupasi ilmoitella minulle heti kun jotain kuuluu. Uskon, että hän sen tekeekin. Miksi kukaan kivassa asunnossa asuva ei halua muuttaa?? Huhuuu?

Ilmoitin miehelle eilen miten asunnon kanssa kävi. Hän kovasti kyseli nyt jatkosta, miten aion toimia ja miten nopeaan. Tuntui, että hänellä on kova kiire saada minut siitä pois. No totta kyllä, olisihan minullakin kova hinku lähteä, mutta kun ei löydy asuntoa yrityksistä huolimatta niin ei löydy. Ja jos ei vapaudu niin ei vapaudu. Vaikka mies sanoi silloin joskus, että saan asua ihan rauhassa siinä niin kauan kuin tarve vaatii, niin nyt tuntuu että se ei olekaan ihan niin. Illalla selvisi syykin.

Olen tiennyt, että Ruoho on muuttamassa tänne sitten kun hänen yliopisto-opintonsa loppuvat. Siivoilin illalla ja tyhjensin mieheni työpöydän vieressä olevan roskiksen. Tyhjätessäni sitä silmiini osui englanninkielistä tekstiä. Tartuin siihen heti. Se oli Ruohon hakemus erääseen suomalaiseen paikkaan. Liitteenä oli CV, josta selvisi, että opinnot päättyvät hänen kotimaassaan nyt toukokuussa. Ilmankos on kiire saada minut ulos asunnosta, kun Ruoho varmaan odottaa jo ihan hinkuna, että pääsisi tilalleni. Eli jos lähden asunnosta vaikka huhtikuun loppuun mennessä, mikä olisi tarkoitus, Ruoho saattaa muuttaa tilalleni saman tien tai ainakin parin viikon sisällä. Mieheni kaava naisasioissa siis toistuu jälleen.

Pääsin siis puhumaan mieliaiheestani, miehestä(ni) ja Ruohosta. Huvittaa se, että mies sanoi minulle erotessamme, että ei nettituttavuuksista voi tulla koskaan mitään, koska toista ei tunne niin hyvin kuitenkaan sitten kun muuttaa yhteen. Myöskään persoonamme eivät ole sittenkään toisilleen sopivat ja sitäkään ei voi nettituttavuuden perusteella tietää. Vaikka mies oli kertonut omille ystävilleen ennen meidän yhteenmuuttoamme, että persoonamme sopivat yhteen... Mitäs sitten tapahtuu Ruohon kanssa?! Mies on tavannut hänet netissä, ihastunut hänen persoonaansa ja nyt on muuttamassa yhteen hänen kanssaan! Mies valitti minulle, että meillä ei ole yhteisiä kiinnostuksen kohteita tarpeeksi, jos ollenkaan. Olen hyvin eri mieltä, mutta milläs hänen päänsä kääntäisin. Tiedän Ruohosta tällä hetkellä sellaista, jonka mukaan voin päätellä, että hän on kiinnostunut enemmän samoista asioista kuin MINÄ, ei mieheni.

En tiedä miksi jauhan näitä juttuja. Varmaan monelle teistä on hyvin selvää tämän kirjoitukseni jälkeen, että emme ole miehen kanssa sopivat toisillemme ollenkaan. Ehkä haluan jankuttaa teille hädästäni tämän Ruohon puolesta ja miehenikin puolesta. Mikä tulee olemaan heidän suhteensa kohtalo? Säälittää Ruoho jo etukäteen, kun hän ei oikeasti tiedä, mitä elämä Suomessa mieheni kanssa on. Säälittää mieheni, kun hän toistaa samoja virheitään ja uskoo - niin kuin minäkin - että tämä tapaus on erilainen, vaikka kaikki muut ovat menneet puihin.

Ruohon hakemuksesta selvisi hänen sähköpostiosoitteensa, puhelinnumeronsa, osoitteensa, syntymäaikansa, kaikki. Pakko sanoa, että vähän sormet syyhyää lähettää hänelle meiliä, ihan mitä tahansa... Vaan siksi, että kertoisin olemassaolostani. Tiedän, että turhaan minä miehestäni häntä varoittelen, koska hän on tällä hetkellä täysin ihastuksissaan ja varsinkin exän varoittelut menevät kuuroille korville. Mutta ehkä enemmän kiinnostaisi selvittää, mikä on hänen käsityksensä tästä meidän erosta (koska se on tapahtunut jne.) ja nykytilanteesta. Eli kiinnostaisi tietää, miten paljon mies on kaunistellut asioita Ruoholle.

Ei hätää, en minä sähköpostia hänelle laita. Enkä muutenkaan ota yhteyttä. Tiedän tasan tarkkaan mieheni reaktion siihen. Se olisi samanlainen kuin viimeisen suuremman selkkauksen yhteydessä. Eli niin kauan kuin en ole turvassa mieheltäni, en tee mitään. Ja tuskin sittenkään. Parempi on unohtaa. Mutta ajatuksella on silti kiva leikkiä...

Haluan kirjoittaa vielä lisää suhteestamme, virheistäni ja niistä oppimisesta. Mutta siihen täytyy käyttää kunnolla ja rauhassa aikaa. En jaksa ainakaan vielä. Kaksi ensimmäistä kirjoituskertaa olivat hyvin rankkoja kokemuksia ja siihen meni paljon aikaa. Mutta perästä kuuluu.