Käväisin jouluviikolla Xn vanhempien luona. He olivat juuri samana päivänä saaneet kuulla, että Xn siskon sairastelu ei ole ohitse. Olen täällä jo aiemmin maininnut, että kyseinen sisko on vakavasti sairas. Raskaat hoidot eivät ole tehonneet toivotulla tavalla. Siskolle ei ole annettu enää paljon toivoa. Tai näin oli Xn isälle sanottu, kun hän oli soittanut sairaalaan ja kysynyt, että mitä tämä nyt tarkoittaa, kun hoidoista ei ole ollut apua. Mutta voiko tuo olla mahdollista, että sukulaisille ei anneta toivoa ja potilaalle ei sanota mitään? En tiedä. Xn äiti oli sitä mieltä, että isän sanomisiin ei voi ihan täysillä luottaa. Mutta miksi kukaan laskisi leikkiä tuolla asialla?
No kuitenkin, totuus on se, että terveen papereita ei ole näköpiirissä ja hoidot alkavat keskiviikkona. Olin tosi järkyttynyt uutisista ja koko ajan siellä ollessa nousi kyyneleet silmiin, kun katsoin siskoa. Sisko oli myös Xn vanhemmilla lapsensa kanssa ja urheasti viihdytti tätä. Sisko on sanonut monesti, että ei olisi jaksanut tähänkään asti ilman Neitiä 3v. Sen kyllä huomaa kaikista hänen tekemisistään.
Xn äiti jutteli minulle jälleen myös Xn ja Ruohon kuulumiset tai sen, mitä he itse tietävät. Eipä niissä tullut mitään uutta esille. Koko ajan hänen puheissaan tulee esiin kuitenkin epäilys, että se suhde ei kauan kestä. En toisaalta yhtään ihmettele, tosin saattaahan hän sanoa niin vain siksi, koska keskustelee aiheesta minun kanssani. Eipä tuolla ole kylläkään paljon väliä minun elämäni kannalta. Suhteen kestäessä jää ainoastaan yksi vahingonilon hetki kokematta.
Kun olin lähdössä, Xn äiti antoi minulle joululahjan. Olin yllättynyt, mutta se tuntui tosi hyvältä. Xn sisko soitti pari päivää myöhemmin. Heillä olisi ollut lahja minulle, mutta en sitä ehtinyt ennen joulua hakemaan. Menen siskolle kylään huomenna ellei hän joudu sitä ennen sairaalaan. Koko joulu oli mennytkin melkein siellä.
Vuosi 2007 on ollut todella rankka, mutta eipä näytä seuraavakaan helpolta - ainakaan Xn perheelle. Xn äidin takia kyllä toivon vilpittömästi, että heidän koettelemuksensa olisivat jo pikku hiljaa ohitse. Äiti on ollut tosi kuormittunut jo tosi pitkään ja siihen liittyy toki muutakin kuin esimerkiksi meidän eromme ja oman tyttären sairastelu.
Omat fiilikseni tulevasta vuodesta ovat positiiviset. Olen oudosti ja ehkä hieman yllättäen löytänyt jonkinasteisen rauhan tähän pieneen elämääni ja toivon, että se jatkuu. Tänään juhlimme vuodenvaihdetta jollain kokoonpanolla. Toisaalta stressaa vähän, kun suunnitelmat eivät ole selkeät mutta toisaalta nauttii juurikin tästä vapaudesta ja huolettomuudesta, että lyhyellä varoituksella saa kasaan vaikka minkälaiset pippalot.
Hyvää Uutta Vuotta kaikille!
No kuitenkin, totuus on se, että terveen papereita ei ole näköpiirissä ja hoidot alkavat keskiviikkona. Olin tosi järkyttynyt uutisista ja koko ajan siellä ollessa nousi kyyneleet silmiin, kun katsoin siskoa. Sisko oli myös Xn vanhemmilla lapsensa kanssa ja urheasti viihdytti tätä. Sisko on sanonut monesti, että ei olisi jaksanut tähänkään asti ilman Neitiä 3v. Sen kyllä huomaa kaikista hänen tekemisistään.
Xn äiti jutteli minulle jälleen myös Xn ja Ruohon kuulumiset tai sen, mitä he itse tietävät. Eipä niissä tullut mitään uutta esille. Koko ajan hänen puheissaan tulee esiin kuitenkin epäilys, että se suhde ei kauan kestä. En toisaalta yhtään ihmettele, tosin saattaahan hän sanoa niin vain siksi, koska keskustelee aiheesta minun kanssani. Eipä tuolla ole kylläkään paljon väliä minun elämäni kannalta. Suhteen kestäessä jää ainoastaan yksi vahingonilon hetki kokematta.
Kun olin lähdössä, Xn äiti antoi minulle joululahjan. Olin yllättynyt, mutta se tuntui tosi hyvältä. Xn sisko soitti pari päivää myöhemmin. Heillä olisi ollut lahja minulle, mutta en sitä ehtinyt ennen joulua hakemaan. Menen siskolle kylään huomenna ellei hän joudu sitä ennen sairaalaan. Koko joulu oli mennytkin melkein siellä.
Vuosi 2007 on ollut todella rankka, mutta eipä näytä seuraavakaan helpolta - ainakaan Xn perheelle. Xn äidin takia kyllä toivon vilpittömästi, että heidän koettelemuksensa olisivat jo pikku hiljaa ohitse. Äiti on ollut tosi kuormittunut jo tosi pitkään ja siihen liittyy toki muutakin kuin esimerkiksi meidän eromme ja oman tyttären sairastelu.
Omat fiilikseni tulevasta vuodesta ovat positiiviset. Olen oudosti ja ehkä hieman yllättäen löytänyt jonkinasteisen rauhan tähän pieneen elämääni ja toivon, että se jatkuu. Tänään juhlimme vuodenvaihdetta jollain kokoonpanolla. Toisaalta stressaa vähän, kun suunnitelmat eivät ole selkeät mutta toisaalta nauttii juurikin tästä vapaudesta ja huolettomuudesta, että lyhyellä varoituksella saa kasaan vaikka minkälaiset pippalot.
Hyvää Uutta Vuotta kaikille!
Kommentit