No niin. Koitti sitten päivä, kun Xn viides avoliitto alkoi. Tervetuloa Suomeen Ruoho! Ja tervetuloa samalla helvettiin, jonka tulet kokemaan. Koet sen, vaikka et alistuisi Xn tahdon alle ja koet sen taatusti, jos alistut. Et itse edes aluksi tule tajuamaan sitä, se hiipii tajuntaasi pikku hiljaa, salakavalasti. Silloin on jo liian myöhäistä muuttaa asioita. Vaikka itse kykenisitkin siihen, toinen ei kykene.

Kuulostaako katkeran naisen puheelta? Ei ole tarkoitus. Mielestäni en ole katkera. Tunnen vain Ruohoa kohtaan hyvin suurta myötätuntoa. En vaan voi sitä hänelle sanoa, ei hän kuuntelisi. Mutta ehkä jonain päivänä vielä saan mahdollisuuden ja hän kuuntelee. Tosin se päivä on vasta sitten, kun Ruoho on itse tajunnut tilanteen.

Eräs ystäväni sanoi mielestäni hyvin. Hän sanoi, että minun jälkeeni kuka olisikaan helpommin alistettavissa kuin reilusti nuorempi, vieraasta kulttuurista tuleva ihminen, joka ei osaa lainkaan Suomen kieltä. Hän on silloin täysin Xn armoilla, ihan joka asiassa. Koska Ruoho tulee kaukaa, hänellä ei todennäköisesti ole paljon tavaraa mukanaan, joten helpompi hänen on silloin lähteä poiskin. Toivottavasti hän tajuaa ennen kuin on liian myöhäistä.

Voin toki tunnustaa ihan rehellisesti, että jäähyväiskirjeessä mainittu toiveeni Xn onnen löytämisestä elämässään ei ollut vilpitön. Oikeasti toivon tällä hetkellä, että hänen kaikki suhteensa menee täysin metsään. Niin kauan, kunnes hän itse tajuaa, että hänen täytyy muuttaa asennettaan parisuhteen toista osapuolta kohtaan. Että myös hänen on tultava vastaan asioissa.

Olen järkyttynyt että kirjoitan tällaista. Minusta koko ajan kuulostaa siltä, että olen katkera. Ehkä sitten olenkin - tällä hetkellä. Vähän. En tiedä mikä tämä tunne on. Hätäännys Ruohon puolesta on kuitenkin aitoa. Mutta voi kai se olla oikeasti niinkin, että minä olin vain täysin väärä henkilö miehelleni persoonaltani ja hänelle oikeasti löytyy sopiva pari ilman, että kenenkään täytyy muuttua. En tiedä.

Huomaan, että epäilen tällä hetkellä kaikkea kokemaani ja niiden todenperäisyyttä. Unohdan faktat, joita ei voi muuksi muuttaa vaikka niitä pyörittelisi ympäri ja tarkastelisi joka kantilta. Ehkä tämä on jotain lopullisen menettämisen tunnetta. Menetän toisen viimein täysin - toiselle naiselle. Vaikka en minä Xää ikinä olisi enää takaisin ottanutkaan, tuntuu tämä silti aika kurjalta. Möykky sisällä kasvaa taas.