Olen 31-vuotias nainen. Asun pääkaupunkiseudulla, jonne muutin 4,5 vuotta sitten monen sadan kilometrin päästä löydettyäni "elämäni miehen". Aluksi minulla ei ollut täällä muuta kuin mieheni, oma rakkaani. Sittemmin olen saanut vakituisen työpaikan, harrastuksia ja ystäviä. Myös mieheni perheestä on tullut minulle tosi tärkeä.

Elämäni on tällä hetkellä suuressa kriisissä. Minulla on suuri tarve kirjoittaa siitä, kirjoittaminen helpottaa. Ajattelin jakaa kaiken teidän kanssanne. Jos kirjoitukseni auttaa edes yhtä teistä omassa tilanteessaan, siitä on ollut hyötyä. Ja tietenkin, ennen kaikkea siitä on hyötyä itselleni.

Tiedän, että kriisi vahvistaa minua loppujen lopuksi ihmisenä - jos annan sen vahvistaa. Toinen vaihtoehto on jäädä ikuisiksi ajoiksi itsesääliin vatvomaan asiaa. Minä olen päättänyt toisin. Olen päättänyt selvitä tästä kriisistä vahvempana ja paremmin itseni tuntevana ihmisenä.