Ahdistus alkoi oikeastaan iltapäivän puolella, kun erosin Treffiksestä. Hassua miten tuntemukseni häntä kohtaan voivat vaihdella kerta kerralta niin paljon. Olimme siis yhdessä lyhyellä reissulla Hämeessä. Yövyimme hotellissa, kävimme kesäteatterissa ja tapasimme Treffiksen ystäviä. Treffis tuntui mukavalta, paikoittain jopa ihanalta ja ennen kaikkea turvalliselta. Turvallisuuden tunne tuli varmasti siitä, että hän oli ainoa paikalla ollut ihminen, jonka tunsin. Kaiken kaikkiaan meillä oli oikein mukava vuorokausi yhdessä.
Erottuamme minua ahdisti ensinnäkin se, että ikävöin heti hänen seuraansa. Tyhmää, minä en halua ikävöidä ketään! Varsinkaan nyt, kun joudun olemaan ainakin viikon hänestä erossa (maalla käyntini takia). Minua ahdistaa myös se, kun tunteeni häntä kohtaan ovat niin vaihtelevia. Välillä tuntuu, että ei tästä mitään voi tulla koskaan eikä minua edes kiinnosta, välillä taas suunnittelen tulevaisuutta, jossa hän on vahvasti mukana J.
Huonoa henkistä oloa toi myös se, että olen ollut kuin katkeamaisillaan oleva viulunkieli läheisilleni. En tiedä onko kukaan huomannut tänään, miten lähellä on ollut, etten menetä itsehillintääni. Mutta minä olen ja se on kamalaa. Tunnen itseni erittäin huonoksi ihmiseksi, koska en meinaa jaksaa olla vanhempieni seurassa. He tuntuvat hitailta, tyhmiltä ja niin maalaisilta. Miten minä voin ajatella vanhemmistani noin?! Miksi en jaksa heitä? Mistä nämä tuntemukset johtuvat? Olen huono, huono, huono ihminen. Luuseri. Epäonnistunut.
Olen yrittänyt miettiä, että olenko jotenkin stressaantunut tällä hetkellä ja vanhemmat tuttuina ihmisinä saavat aikaan sen, että uskallan kohdata näitä tunteita. Voisiko olla kyse turvallisesta sosiaalisesta ympäristöstä? Vai olenko yhtäkkiä vaan kykenemätön tulemaan heidän kanssaan toimeen menettämättä järkeäni?
Kyllä minua stressaa ainakin jollain tasolla. Tämä minun elämäni. Välillä tuntuu, että pinnistelen koko ajan eteenpäin viimeisillä voimillani ja selkärankani on katkeamaisillaan. Olen puhunut tästä aikaisemminkin. Tunne tulee monesti silloin, kun olen tulossa kotiin. Kai se on sitä, että on ollut pitkään poissa ja tietää, että kotonakin olisi niin paljon tekemistä. Ei ehdi.
Stressaa sekin vähän, että en ole saanut oikeastaan mitään aikaan täällä asunnossa, vaikka olen lomaillut jo neljä viikkoa. Minun piti saada aikaan vaikka mitä. Mitä on tapahtunut? Kiire on ollut koko ajan. Ja taas kerran stressaa raha. Taas on tiukkaa, vaikka sain lomarahatkin. Minä en jaksaisi millään tällaista sentin venyttämistä ja sitä, että öisin valvoo huolehtien, riittävätkö rahat ja miten pärjään, jos jotain yllättävää sattuu. Ja onko minulla rahaa ruokaan? Onko minulla rahaa ruokkia kissani? Miten olen taas onnistunut tyhjentämään tilini ilman, että se näkyy missään täällä asunnossa? Minä en jaksa huolehtia raha-asioista. En ole tottunut siihen. En ole mielestäni edes mitenkään erityisen tuhlaavainen luonne, mutta jonnekin ne rahat tuntuvat nyt häviävän. No, heinä-elokuu on ollut minulle aina taloudellisesti vähän tiukempaa aikaa, koska tietyt, kerran vuodessa erääntyvät vakuutusmaksut lähtevät silloin tililtä. Mutta mitä jos tämä ei lopukaan koskaan? Jos kohtaloni onkin olla tästä lähtien perseaukinen koko loppuelämäni ajan?
Kun nyt pääsin vauhtiin, niin kerrotaan nyt sekin, että vähän stressaa myös tulevaisuus. Onko minun tarkoitus olla koskaan onnellinen? Tulenko koskaan saamaan perheen mistä haaveilen? Miten kauan minun pitää odottaa sopivan miehen löytymistä ennen kuin otan ohjat omiin käsiini eli toisin sanoen hankkiudun raskaaksi yksin? Yksinäisenä. Minä en halua missään tapauksessa olla lapseton vanhapiika.
Aikamoinen valitusvirsi tästä tuli, mutta en tässä mielentilassa muutakaan voi. Toivottavasti tämä olo helpottaisi huomiseen mennessä. En oikeasti jaksa tätä kauaa. Haluaisin päästä paikkaan, jossa voisin riehua, huutaa, hakata, viskoa, potkia, tuhota niin paljon kuin haluan ja jaksan. Turvalliseen paikkaan, jossa voisin purkaa itseäni. Ja sen jälkeen kun tulisi itku, olisi joku joka ottaisi syliin ja lohduttaisi. Vain pitäisi siinä. Lähellään. Tätä unelmieni lomakohdetta ei vaan taida matkatoimistojen valikoimista löytyä.
Kommentit