Miksi minä vieläkin käytän aivan tuhottomasti aikaa miettimällä Xää? Miksi en voi kerta kaikkiaan unohtaa ja luovuttaa ja jatkaa elämääni? Miksi aloitan aamuni miettimällä tätä tilannetta, häntä ja Ruohoa? Miksi näen lähes joka yö unia hänestä ja Ruohosta? Miksi niin moni asia tuntuu pahalta? Miksi kaikki asiat muistuttavat minua Xstä? Miksi minusta tuntuu, että olen ainoa yksinäinen maailmassa? Miksi miksi miksi miksi??!!!

Tajusin eilen jossain vaiheessa, että X on lomalla ensi viikon. Kuulin kyllä myöhemmin asian ihan faktanakin. X on Ruohon kanssa paikassa, jossa lomailimme yhdessä monet kerrat. Nyt hän nukkuu Ruohon kanssa samassa sängyssä missä me yhdessä nukuimme. Hän tekee samoja asioita Ruohon kanssa, mitä me yhdessä teimme. Hän käy tapaamassa Ruohon kanssa vanhaa ystäväänsä, jota me kävimme aina yhdessä tapaamassa. Hän kokee lomalla samoja asioita Ruohon kanssa, mitä on moneen kertaan kokenut minun kanssani. Hän pyörii samoissa paikoissa, missä on viimeksi pyörinyt minun kanssani. Kyllä tuntuu pahalta. Kun ajattelin tilannetta ensimmäisen kerran, oli kuin sisälläni olisi pyörähtänyt suuri sähkövatkain. Velloi ja sattui jossain tuolla. Tuntuu niin pahalta, että X on Ruohon kanssa siellä. Tuntuu pahalta, että heillä on varaa lomailla, minulla ei. Hyvä kun saan seuraavan palkkani riittämään laskuihin.

Tuntuukohan Xstä yhtään pahalta? Muistaakohan hän koko ajan, että kaikki asiat ovat viimeksi tapahtuneet minun kanssani? Vai onko hän niin uuden rakkautensa lumoissa, ettei suo ajatustakaan enää minun suuntaani tai meihin? En tiedä.

Minä olen niin kateellinen Xlle. En tiedä onko siihen oikeasti aihetta, sillä todellisuudessahan olen kateellinen hänelle luomani mielikuvan perusteella: siitä, minkälaista oletan hänen elämänsä tällä hetkellä olevan. Hän on jatkanut eteenpäin uuden rakkautensa kanssa.

En voi ymmärtää, että hän noin vain pyyhki minut ja meidät pois elämästään. Hän hylkäsi minut ja vaihtoi toisen tilalle. Hän ei rakastanut minua tarpeeksi, että olisi halunnut yrittää korjata suhteemme ongelmia minun kanssani. Hänen mielestään oli helpompaa vaihtaa toiseen. Niin se varmaan olikin, mutta sehän on väliaikaisratkaisu. Jos syntyviä ongelmia ei ole valmis korjaamaan kenenkään kanssa, vaihtokierre on ikuinen.

Hävettää sanoa, mutta minä en vilpittömästi kykene toivomaan Xlle tällä hetkellä onnellista elämää. Päinvastoin, toivon, että hänen elämänsä tulee olemaan yhtä helvettiä ja täynnä pettymyksiä. Toivon, että hän joskus vielä tajuaa, miten on kohdellut muita tässä elämässä eikä kestä itseään sen jälkeen. Puhunko katkeran naisen äänellä? Mielestäni puhun enkä voi sietää itseänikään sen takia.

Xn sisko (#1) tyttärineen tilasi kissan heille hoitoon ensi viikoksi. Minä vein. Katti on mourunnut ja valittanut täällä uudessa asunnossa niin, että hermot ovat olleet tiukilla. Nyt sitten, kun kissaa ei ole, minulla on hirveän yksinäinen olo. Itku meinasi tulla, kun lähdin kotiin ja viimeinen asia jonka taustapeilistä näin, oli kissani istumassa tiellä ja katsomassa perääni. Ihmetteli varmaan, että tännekö hänet taas jätettiin. No, hoitopaikka on katille tuttu eli ongelmia ei siellä päässä pitäisi olla.

Tällä hetkellä minusta tuntuu siltä, kuin iso laatta olisi työnnetty pallean kohdalta sisääni. Se on halkaissut minut ja se painaa. Tuntuu kamalalta. Miksi tuntuu siltä, kuin erosta olisi kulunut jo hirvittävän kauan? Miksi tuntuu siltä, että olen asunut ainakin vuoden jo yksin, kun tosiasiassa aikaa on kulunut vasta kuutisen viikkoa? Miksi minusta tuntuu, että olen vajavainen ja viallinen, kun en toivu tämän nopeammin? Miksi tänään ylipäätään taas tuntuu niin hirvittävän pahalta? Miksi minä vieläkin haikailen suhteemme perään, vaikka oikeasti ei ole mitään haikailtavaa?

Minä en tiedä paremmasta.