Joulun odotus oli tänä vuonna ihan mukavaa. Luulin, että joulu on itselleni ns. peace of cake, mutta viikonlopun lähestyessä alkoi ahdistaa. Tämä on toinen joulu näin aikuisiällä, jonka vietän "yksin". Välillä ahdisti jo niin kovasti, että harkitsin jäämistä kotiin yksin kuin maalle lähtemistä. Ja mikä sitten ahdisti? Ajattelin, että en kestä sitä, että olen ilman tärkeintä ihmissuhdetta muiden ihmisten keskellä. Ja vielä kun "kaikilla muilla" on joku. Ajattelin, etten kestäisi katsoa sitä, kun kumppanit antavat rakkailleen lahjoja, kun itse en saa keneltäkään enkä voi myöskään antaa. Ahdistus oli suurimmillaan perjantaina, päivää ennen joulunviettoon lähtöä. Oikeasti silloin tuntui, että yksin vietettävä joulu olisi paljon mukavampi kuin seurassa. Sitten puhuin asiasta erään toisen sinkun kanssa. En tiedä mitä tapahtui, mutta mieleni rauhoittui ja olikin taas ihan mukava lähteä kotiseudulle. Täällä sitä siis ollaan ja ihan mukavaa on tähän mennessä ollut.

Viime joulusta en muista oikeastaan mitään. Sen tiedän, että olimme Helsingissä. Luultavasti kävimme Xn kotona syömässä joka päivä ja muut ajat olimme omassa kodissamme niin, että X pelasi tätä nettipeliä, josta oli siihen aikaan jo Ruohon bongannut. Se on jäänyt mieleen, että lahjojen antamisen jälkeen mietin, että taitaa tuo X minusta vielä sittenkin välittää, kun osti minulle niin paljon ja niin kalliita lahjoja. Ehkä alitajuisesti tiesinkin jo, että lähtölaskenta oli suhteessamme alkanut.

Nyt on kuitenkin hyvä olla. On myös kiitollinen olo siitä, että olen päässyt huonoista fiiliksistäni aika totaalisesti eroon ja tunnen oloni onnelliseksi. On myös hyvä mieli sen vuoksi, että tiedän varmasti olevani tällä hetkellä paljon onnellisempi kuin vuosi sitten tähän aikaan.

Oikein Hyvää ja Rauhallista Joulua kaikille lukijoilleni!