Kun erosin liitosta, joka minulla oli ennen Xää, silloinen mieheni sanoi minulle, ettei tule ikinä unohtamaan sitä päivämäärää, kun ilmoitin hänelle haluavani erota. Minun mielestäni se oli kovin hassua, koska en itsekään muistanut sitä. Olen sittemmin muuttanut mielipidettäni. Tämä mielipiteen muutos tapahtui tasan vuosi sitten.

Silloin oli kauniin aurinkoinen ja keväinen päivä. Olin töissä normaalisti, mutta sen sijaan, että olisin keskittynyt työntekoon, surffailin Etuoven sivuilla. Olin surullinen ja tyytymätön parisuhteeseeni ja haaveilin omasta kodista, ilman Xää. Löysinkin aivan ihanan asunnon ja tutkin sen tietoja pitkin päivää. Se ei olisi ollut kaukana, se oli siisti, remontoitu, saunallinen - hieno. Mietin, että tuossa voisi olla tuleva kotini.

Kun kävelin keväisessä lumisohjossa töistä kotiin, haaveilin löytämästäni asunnosta ja siitä, miten sanon Xlle haluavani muuttaa pois hänen luotaan: kävelen vaan ovesta sisään, annan sanojen tulla ja alan puuhailemaan asioita, mitä yleensäkin puuhailisin. Iloisen kepeästi, tyynen rauhallisesti. Kun olin rapun alaovella, tuumin, että ei sittenkään. Ei vielä - ainakaan tänään. Kun sitten astuin kotiovestamme sisään, X istui keittiön pöydän ääressä. Pyysi minut sinne ja kehotti istumaan. Tapahtui juuri se, mitä itse olin koko päivän suunnitellut sanovani, mutta roolit olivat toisinpäin. Muistan hyvin elävästi sen auringonpaisteen, joka silloin lämmitti keittiötämme, lasten ilakoivat äänet ulkona, liikenteen metelin ja Xn siinä minua vastapäätä. Muistan hänen asentonsa, ilmeensä ja äänensävynsä. Sanoja en kovin tarkasti. Muistan pikaisen vilkaisun hänen vasempaan nimettömäänsä todetakseni, että sormusta siinä ei enää ollut. Maailmani romahti.

Seuraavat päivät menivät kuin sumussa, itkien ja surren. Toivoen muutosta ja paluuta entiseen. X pysyi lujana ja näin jälkeenpäin ajateltuna hyvä niin. Myöhemmin toki selvisi, että lujana pysymiselle oli ihan toinen syy, mitä X antoi silloin ymmärtää... Kevät kului, muutin pois ja aloitin elämäni ilman Xää. Tuli kesä. Tuli syksy. Tuli talvi ja tämä päivä. Nopeammin kuin uskoinkaan.

Olen miettinyt, että toipumiseni tästä suhteesta taitaa vaatia juuri sen kaavan mukaisen ajan eli puolet siitä, mitä suhde kesti. Minun kohdallani siis kaksi ja puoli vuotta. Koska minä en koe vielä toipuneeni. Koen kuitenkin olevani menossa hyvää vauhtia kohti onnellisempaa elämää ja näen operaation päättymisen häämöttävän. Tämä loppu on toivoakseni enää hienosäätöä. Olen viimeisen viikon aikana käynyt ystävieni kesken parikin keskustelua siitä, miten vuosi on muuttanut minua. He ovat suorastaan päivitelleet sitä, miten olen muuttunut positiivisemmaksi ja iloisemmaksi. Xn vaikutus omaan mielialaani ja luonteeseeni oli näin jälkeenpäin ajateltuna pelottavan voimakas.

Viimeisen vuoden varrelta mieleeni on jäänyt monia sellaisia hetkiä, joita en usko koskaan unohtavani:

Alun shokki. Maalaamieni taulujen tuhoaminen (sain jalkaani kunnon mustelman siinä touhussa). Sohvalla itkeminen, kun ulkona paistoi aurinko. Tuntuu, että viime keväänä ei muunlaista säätä ollutkaan. Sisälläni satoi, ulkona paistoi. Koko maailma oli minua vastaan.

Toinen päivä eron jälkeen. Aloin repimään tavaroitani kaapista lattialle. Halusin pakata - tehdä jotain sen eteen, että ero tuntuisi konkreettisemmalle. Itkin kuin viimeistä päivää. X tuli makuuhuoneesta ja otti minusta kiinni. Piti lujasti lähellään.

Kun Päivi tuli käymään. Hänellä oli silloin tosi tiukka aikataulu, mutta silti hän halusi tulla. Hän tuli myöhään illalla muiden menojen jälkeen, vaikka aamulla oli aikainen herääminen ja töihin lähtö. En tule koskaan unohtamaan hänen tekoaan ja sitä, miten paljon se minulle merkitsi.

Kun Xn paras ystävä tuli käymään. En muista käymäämme keskustelua kovin tarkasti, mutta arvostin myös hänen tekoaan ja sitä, että hän halusi keskustella kanssani asiasta.

Kun kuulin keskellä yötä Xn ja Ruohon käymän keskustelun ja minulle selvisi, että Xllä oli toinen nainen. Myös sitä seuraava päivä ja ne tuntemukset ovat elävästi mielessä. Ne sanat, jotka silloin yöllä kuulin, raatelivat sisimpääni pahemmin kuin terävin tikari. Ja ulkona paistoi aurinko.

Asuntokaupat pankissa. Ihan kamala tilanne. Paluumatkalla itkin Xn nähden viimeisen kerran. Ulkona harmaa päivä.

Päivä, jolloin X ilmoitti minulle sähköpostilla, että minulla on kaksi viikkoa aikaa poistua asunnosta tai hän vaihtaa lukot. Paniikkipuhelu Xn äidille Espanjaan. Puhelu siskolle. Sähköpostin näyttäminen toiselle siskolle. Kun Kati haki minut kotiinsa ja tarjosi tukeaan. Yö ja epätoivoista asunnonhakua siskolla. Aamun kotiinpaluu. Muistan lähes minuutti minuutilta ajan kulun tämän vuorokauden osalta. Ja aurinko senkun paistoi.

Töihin paluu tämän uutisen jälkeen. Sari tuli ja halasi.

Muutto. Ihana muuttoporukka. Ystävien apu ja se, miten paljon se lämmitti mieltä. Kiitos teille kaikille vielä!

Kun näin ystäväni Jaakon pitkästä aikaa vähän muuton jälkeen. Oli tosi hauskaa - niin myös kesällä, kun näimme toisen kerran.

Juhannus. Elämäni paras, josta epävirallisesti alkoi myös sinkkuelämäni. Eli silloin olin ensimmäisen kerran yhtään missään eron jälkeen. Tästä alkoi muutenkin mukava ja ikimuistettava kesä.

Tupsu-syndet - lähes kaikki ihanat ja tärkeät ystäväni koolla samaan aikaan!

Kun kykenin syksyllä antamaan Xlle anteeksi. Mieltä kärventänyt vihan tunne laantui ja siirtyi jonnekin taka-alalle. (Ei kuitenkaan vielä täysin hävinnyt.)

Tämän lisäksi muistan varmasti jokaisen kannustavan ja lohduttavan halauksen, jonka olen vuoden aikana saanut. Käymiäni keskusteluja siskojeni ja ystävieni kanssa. Blogin kommentteja ja kommentoijia. Tärkeitä ihmisiä, joihin olen tutustunut eron jälkeen irl. Ihmisiä, jotka tunsin jo ennen eroa, mutta joiden merkitys on sen jälkeen elämässäni kasvanut.

Mielestäni nyt on juhlan hetki, vaikka samalla onkin hieman surullinen olo ja pelkään, että itku tulee kuitenkin jossain vaiheessa. Ensi vuonna tämän päivän merkitys ei varmastikaan ole enää yhtä suuri. Ja kun itsekin ajattelen, missä tilanteessa olin vuosi sitten, en olisi ikipäivänä uskonut, että voin tänään tuntea itseni näin onnelliseksi ja tasapainoiseksi. Tuleva vuosi voi siis tuoda tullessaan mitä tahansa - jotain sellaistakin, mitä en osaa edes tällä hetkellä kuvitella. (Toivottavasti kuitenkin jotain positiivista.) Aika näyttää.

On aika nostaa itselleen malja siksi, että on selvinnyt. Ei ehkä vielä ihan täysin, mutta voiton puolella tässä kuitenkin ollaan. Onnea minä!