Kyllä olisi Suomen komiikkarintamalle ollut tarjolla viime päivinä kunnon laatua, kun olen yrittänyt yksin duunailla kämppääni ehompaan uskoon. Minulta meni kaksi päivää, kun yritin vaihtaa vessanoveen ripaa ja lukkoa. Porasin, pelkäsin poraa tai meni hermot ja pidin taukoa. Ovesta lenteli isoja paloja. Poran välistä välkkyi sähkövirta (se on kuulemma normaalia, yksi mies minua rauhoitteli), terä irtoili välillä ja lenteli sinne sun tänne. Reiät meni vinoon. Hikosin hulluna, ähkin ja puhkin ja hengästyin. Miksei poraaminen ole saati koskaan ole ollut samannäköistä kuin television remonttiohjelmissa? Kaikki menee täysin pieleen ja mikään ei onnistu ensimmäisellä kerralla.

Ostin Ikeasta uusia kylppärikalusteita. Vanhat piti saada pois. Se onnistuikin, mutta edellinen asukas oli iskenyt jollain ihme hypersuperextrapitävällä kumiliimalla kolme peiliä seiniin, niin se olikin vähän isompi juttu. Yritin ensin nätisti, ei tapahtunut mitään. Ensimmäinen peili meni rikki. Siivoilin palat sievään kasaan aluksi, sitten kun oli tarpeeksi pieniä paloja ympäriinsä, en enää jaksanut vaan annoin mennä. Hakkasin peilejä vasaralla, kaivoin seinää ruuvimeisselillä, irrotin liimaa keittiöveitsellä (josta muuten hajosi terä). Hikosin jälleen. Meikit levisivät silmien ympärille niin, että minulla oli pandakarhusilmät, olin aivan täynnä lasinsiruja ja haavoja. Veri roiskui sinne tänne, kun en välittänyt edes laittaa haavoihini laastareita. Kunnon äijämeininkiä.

Sain kuin sainkin pitkän ähellyksen jälkeen peilit pois seinistä. Seinä on tosi ruma, koska liimajäljet näkyvät kaakeleissa niin hyvin. En tiedä edes millä niitä voisi yrittää niistä pois. Tukanvalkaisuaineella? Naisten ongelmiin naisten konstit. Kalusteet osasin sentään kasata eivätkä ne edes olleet sellaisia kauhupalapelejä, mistä Ikeaa on arvosteltu. Seuraava projekti on saada kalusteet seiniin kiinni. Remontti-Reiska kun ohjelmassaan niitä ruuvailisi, se kävisi kuin leikki. Arvatkaapa kaksi kertaa käykö minulla? Kauhistuttaa jo etukäteen. Olen ajatellut, että poraamista varten pitää varata aikaa koko päivä (vähintään 12 h), että sen todennäköisesti saa valmiiksi.

Sormet ovat kipeät, kädet turvoksissa ja joka paikkaa särkee. Peileistä saamani haavat eivät ole kunnolla parantuneet. Ikävin naarmu on oikean käden keskisormessa, jota tietysti oikeakätisenä tökin joka paikkaan ensimmäisenä ja haava ei pysy kiinni. Laastarikin irtoaa samantien, jos sellaista yrittää pitää. Pitäisi ehkä hakea sairauslomaa.

Huomenna saan työpisteen itselleni. Sitä varten pitäisi hajottaa yksi kaappi ja laittaa lattiaan kaapin alta paljastuvalle alueelle laminaatit. Laminaattia minulla on valmiina mutta ei minkäänlaista hajua siitä, miten saan ne lattiaan järkevästi. No sen tiedän, että laminaattia varten kannattaa ostaa laminaattisaha, koska kova laminaatti vie tavallisesta pistosahasta terät. Samoin sen tiedän, että vanhanaikainen liimalaminaatti on hankalampaa asentaa kuin uudemmat. Olen valistunut. Tosin en tiedä kumpaa oma laminaattini on :). Ei siinä sanota. Miksi siinä ei muuten voi kannessa lukea, että tämä on laminaattia, joka on hankalaa asentaa ja siihen tarvitaan liimaa. On ne sentään jaksaneet jossain tehtaassa kirjoittaa, että se on pyökkilaminaatti. Asennusohjeet puuttuvat.

Toisaalta tuollaisten asioiden tekeminen on kivaa. Oppii kauheasti uutta ja oppii myös virheistään. Harmi vaan, kun se välillä tarkoittaa myös ylimääräistä rahanmenoa. Ja remonttihommelit vievät ihan hitosti aikaa. Tunnissa ei ehdi mitään - ei edes saamaan yhtä läpimenevää porattua reikää vessanoveen. Mutta minä yritän sisukkaasti. Olen minä sellaisenkin miehen nähnyt, joka ei osannut porata reikää seinään. Aikansa yritettyään hermostuin, otin poran itse käteen ja porasin itse. Mies katsoi. Lohduttaa tietysti, että vioistani ja tietämättömyydestäni huolimatta en minä varmastikaan ihan huonoimmasta päästä ole.