Huhhuh, ollut aikamoista rumbaa viime päivät... En ole tännekään ehtinyt päivittää tietoja. Nyt tulee, ainakin pikaisesti jotain.

Lauantaina mies halusi käydä keskustelua kanssani. Yritin olla cool, mutta lähdin kyllä vähän mukaan hänen juttuihinsa. Onneksi en sanonut mitään hirveän kamalaa. Mies sanoi, että jos hän vaihdattaa tähän lukot, voin haastaa hänet oikeuteen jostain omavallan käytöstä tms. ja silloin hän saa siitä sakot, mutta se on pitkä prosessi. Mies sanoi, että hän kyllä toivoo, ettet sille linjalle lähtisi, koska se olisi tosi ilkeää häntä kohtaan ja jos sen teet, niin sitten maailma on jo aika kummallinen paikka. PARASKIN PUHUJA!!! Kyllä sitä omat uhrikokemukset tunnistetaan, mutta ei minun. Minä en sanonut tuohon juuta enkä jaata. Samalla tietysti en kieltänytkään, etten tuollaiseen lähtisi.

Mies vielä yritti sanoa, että hän on koko ajan ajatellut minun parastani ja haluaa että kaikki on minulla hyvin. Sanoin hänelle, että joo todellakin, uskon aivan 100 %-sesti siihen, että näin on, olethan sen omalla toiminnallasi tässä viime kuukausina osoittanut. Tämän jälkeen mies alkoi ilkeillä ja perua juttuja, mitä on luvannut minulle tehdä ennen erilleen muuttamistamme sen vuoksi, koska sanoin noin. Eli kaikkea mitä sanon käytetään minua vastaan heti seuraavassa hetkessä! Tosin nyt pystyin sanomaan, että minähän sanoin, että uskon sinua täysin jne. Mies sanoi, että äänensävy kertoi muuta (niin kuin kertoikin), mutta minä vastasin, että se on sinun tulkintaasi. Aikamoista sanailua. Ymmärsin onneksi lopettaa koko keskustelun siinä vaiheessa.

Sellainen uusi asia tässä lauantain keskustelussa tuli esiin, että mies oli ajatellut lähteä itse toukokuun loppuajaksi jonnekin hotelliin/vuokralle/matkalle siksi aikaa, ettei meidän tarvitsisi asua enää sen jälkeen yhdessä, kun Ruoho on vierailultaan poistunut. Hän toi sen esiin tunnekuohussaan tuossa vaiheessa, kun sanoin tuon 100 % -jutun. En tiedä oliko hän oikeasti ajatellut niin. Minä en ainakaan usko siihen pätkääkään. Koska jos perusteluna sille, että minun pitää poistua Ruohon alta pois, on se, että hänen ei tarvitse maksaa extraa siitä, että saan asua hänen asunnossaan, niin tuo suunnitelmahan on taas ristiriidassa sen asian kanssa! Ruohon kanssa ei voi mennä muualle, mutta yksin kyllä ja maksaa vaikka miten paljon siitä... Hohhoijjaa.

En siis kertonut miehelle mitään vuokra-asunnosta ja siitä, että oikeasti pystyn lähtemään tästä tämän kuun lopussa. Sunnuntaina kävin katsomassa yhtä etukäteen kivan oloista omistusasuntoa. Oli se kiva paikan päälläkin. Tein tarjouksen ja se meni läpi. Eli minä olen kohta jälleen asunnonomistaja! Kaupat tehdään viikon kuluttua minkä vuoksi olenkin ollut kiireinen. On pitänyt käydä pankkeja ja heidän tarjouksiaan läpi tässä viime päivinä, että kaupat saadaan tehtyä silloin kun on sovittu. Tasaista on. Huomenna pitäisi päättää, mistä pankista lainan ottaa ja oikeasti on hankala päättää. Tekisi mieli kysyä miehenkin mielipidettä. Uusi kotini vapautuu käyttööni vappua edeltävänä viikonloppuna, jolloin myös muutan. Mies ei ole silloin kotona, joten käytännössä olen häipynyt sillä aikaa, kun hän on poissa. Tarkoitus on, etten sano halaistua sanaa mistään asiasta, vaan otan ja häivyn hiljaa takavasemmalle.

En tiedä kyllä, miten onnistun siinä, koska tekee niin mieli kertoa.  Eilenkin mies etsi minulle vuokra-asuntoja netistä sellaisella vimmalla, että oikein sääliksi kävi ja teki mieli päästää hänet pälkähästä. Oikeastaan se oli aika suloista, miten hän ihmetteli tässä, että miten en saa asuntoa. En ymmärrä miten voin ajatella hänestä noin kaiken sen jälkeen mitä hän on minulle tehnyt. Ehkä tämä asuntoasian ratkeaminen on helpottanut oloa sen verran paljon, että itsekin voi paremmin, kun on joku tosi kiva juttu mitä odottaa. Olen saanut hankittua muuttoauton ja -porukan, joten kaikki on nyt tuota pankkiasiaa lukuun ottamatta reilassa. Ja se ei ole todellakaan ongelma, ettenkö lainaa saisi. Pitäisi vaan tehdä se valinta.

Miehelle kertomisessa on hyvät ja huonot puolensa. Hyvää on se, että oikeasti meidän välit varmasti paranisivat aika paljon, kun hän kuulisi, että olen oikeasti lähdössä tiettynä päivänä, ts. asuntoasiani on ratkennut. Huono puoli on taas siinä, että silloin en voisi kiduttaa miestäni epätietoisuudella ensi kuun suhteen, lukkojen vaihtamisesta, asumiskuluista jne., joka tuottaa minulle tällä hetkellä kyllä suurta tyydytystä. Tosin hyväntuulisuuteni ehkä on ristiriidassa sen asian kanssa, että olen käytännössä joutumassa mieheni näkökulmasta tällä hetkellä asunnottomaksi.

Ei tämä helppoakaan ole ollut. Itkua on tirauteltu lähes joka päivä ja ahdistus poikineen iskee aina tilaisuuden tullen. Luulen tosin, että olen keskimäärin voinut henkisesti paremmin perjantain jälkeen, jolloin selvisi sen vuokra-asunnon myötä varmasti se, että saan lähteä tästä tämän kuun lopussa eikä minun tarvitse nöyrtyä siihen, että Ruoho tulee asuntoomme ja kamojeni sekaan pariksi viikoksi. Yök, yök ja vielä kerran yök!

Kyllä minä eräälle ystävälleni totesin viime torstaina häätöilmoituksen saatuani, että vaikka miten tuntuu, että olen nyt pohjalla, niin koen että olen kuitenkin onnellisempi tällä hetkellä kuin silloin, kun olimme vielä yhdessä.