Tiesin oman ammattinikin vuoksi paikan olemassaolosta. Käytin palveluita myös ensimmäisen eroni yhteydessä. Työterveyslääkäri ohjasi minua varaamaan nytkin sieltä aikaa. Olin ajatellut itsekin, mutta en vielä ottanut yhteyttä.

Soitin. Itkin. Sain ajan heti seuraavalle päivälle. Minua vastassa oli nainen, joka kuunteli, nyökytteli ja oli vähän liiankin sympaattinen. Neuvoja en saanut, en myöskään tukea sille, että ajatukseni ovat normaaleja tässä tilanteessa. En saanut mitään, mitä olisin halunnut kuulla. Minulle annettiin vastahakoisesti uusi aika. Tuli sellainen tunne, että siellä ollaan kiinnostuneita vaan aviopareista tai sellaisista pareista, joilla on lapsia. Minulla ei ollut kumpaakaan, ei avioliittoa, ei lapsia. Mutta miksi ero olisi silloin yhtään helpompi? Ei ainakaan minun kohdallani. Tai enhän tiedä, mutta voin kuvitella.

Mietin koko viikon ajan, että menenkö edes seuraavalle ajalle. Moni sanoi, että jos ei auttajan kanssa synkkaa, niin ei kannata jatkaa. Ajattelin sitten kuitenkin antaa uuden mahdollisuuden ja menin. Nyt tuntui hyvältä. Ihminen vastapäätä esitti sellaisia kysymyksiä, joista sain ihan uutta näkökulmaa tilanteeseen. Sain monta uutta aikaa lisää. He halusivatkin auttaa.

Kun sain ensimmäisen ajan, he toivoivat kovasti, että ottaisin mieheni mukaan. Sanoin, että ei onnistu, mies on ehdoton kannassaan ja hän ei muutenkaan halua koskaan kertoa asioitaan ulkopuolisille. Nainen langan toisessa päässä sanoi, että eihän siellä yhteen paluuseen painosteta, mutta ero on hyvä käydä kunnolla läpi, ettei jää mikään kaivelemaan ja osaa hyödyntää asiaa seuraavissa suhteissa. En minä edes ehdottanut miehelleni mukaan tuloa. Tiesin niin hyvin vastauksen. Ei se vieläkään tiedä käynneistäni siellä.

Minulla on ollut kuitenkin huono omatunto. Ei siksi, että en ole kertonut asiasta, vaan siksi, että he kuulevat siellä vain minun versioni asiasta. Mieheni näkökulma jää kokonaan pimentoon. Olisin itsekin niin kiinnostunut hänen näkökulmastaan. Ja siitä mitä täysin ulkopuolinen sanoisi kuunneltuaan meitä molempia. Mutta se ei ole mahdollista. Täytyy tyytyä tähän tilanteeseen ja yrittää olla potematta huonoa omaatuntoa.

Suosittelen muillekin ammattiavun hakemista eroon. Minun kohdallani se on ollut hyvä juttu. Ja neuvottelukeskusten palvelut ovat maksuttomia. Ja selvyydeksi vielä - siellä ei tyrkytetä mitään uskonnollista soopaa.