Olen puhunut jo aikaisemmin henkisestä alistamisesta suhteessamme. Seuraavassa hieman jatkoa ja aihealueen laajennusta.

X ilmoitti heti tutustuessamme, että pitää BDSM:stä ja että hänen unelmansa on nimenomaan 24/7-suhde. Yksi hänen avoliitoistaan - kestoltaan kaikista lyhin - oli ollut tuollainen suhde. Minä en ollut moista kokeillutkaan ja suhtauduin koko asiaan hyvin epäilevästi. Suhteemme alussa X yritti jonkin verran harjoittaa ko. toimintaa. En kestänyt kipua kauaakaan ja aloin itkeä. Piiskaakin (kädellä lyömällä) sain pariin otteeseen, itkin silloinkin. Minä en sietänyt piiskaamisen myötä tulevaa nöyryytyksen tunnetta ollenkaan. Se oli aivan kamalaa. Sanoin heti ensi kerrasta lähtien Xlle, että en tule sitä kestämään. Minua on kotona lyöty pienenä ja se toi liian selkeästi lapsuuden ja kaikki lyömisen aiheuttamat tunteet esiin.

X ei lopettanut kuitenkaan ihan heti. Olimme asuneet jo jonkin aikaa yhdessä ja minä olin saanut piiskaa muutaman kerran, joka kerran itkenyt ja sanonut, etten halua. Siskoni oli meillä. Xn mielestä minä tein jotain "tuhmaa", jonka vuoksi ansaitsin piiskaa. X lähti vetämään minua kohti makuuhuonetta ja sänkyä, missä piiskaaminen tapahtui. Pistin niin voimakkaasti ja kovasti vastaan, että silloin X vasta viimein käsitti, että minua ei lyödä. Hän kertoi järkyttyneensä siitä, kun tajusi sillä hetkellä, että hänen rakastamansa ihminen pelkää häntä. Hänen mielestään minä olin pelännyt. Varmasti mukana oli pelkoakin, mutta ennen kaikkea en halunnut missään nimessä kokea sellaista nöyryytystä, että minua lyödään toisten nähden.

Onneksi tämä tilanne tuli vastaan ja tuli vielä suhteemme alkuvaiheessa, koska piiskaaminen loppui siihen. X ei enää kertaakaan sen jälkeen sitä tehnyt. En tiedä sitten, miten paljon hän sitä kaipasi. Ilmeisesti Ruohon kanssa hänellä oli/on ainakin jotain suunnitelmia tai kouluttamistavoitteita, koska kyseli sitomis-, alistus- ja piiskaamisvehkeidensä perään eromme jälkeen. Kävi nimittäin niin, että X kysyi minulta silloin, kun eron jälkeen vielä yhdessä asuimme, että missä ovat seksilelut. Kerroin sijainnin, jolloin X naurahti ja sanoi, että ne kaikki voi heittää roskiin. Myöhemmin X sitten kyseli juuri näiden BDSM-välineidensä perään ja sanoi, että roskiin heittäminen ei koskenut niitä. Hmm. Miten olisin voinut ymmärtää sanasta "kaikki", että se ei todellisuudessa sisälläkään kaikkea?

Vähän niin kuin tietokonepöytä, jonka X lainasi siskolleni. Kysyin eroilmoituksen jälkeen, että mitä sille pöydälle tehdään. X sanoi, että siskoni voi pitää sen. Pari viikkoa sitten hän ilmoitti yhtäkkiä tarvitsevansa pöytää. Ei kuulemma ole koskaan edes luvannut sitä siskolleni. Tai jos on luvannut, niin se on ollut väärinkäsitys. No eipä ihme, jos sellaisia on tullut, koska X chattaili varmaan silloinkin Ruohon kanssa, kun asiasta kysyin. Nyt minä pesin käteni kyllä koko jutusta ja annan Xn hoitaa asian suoraan siskoni kanssa. Minä olen sen jo kerran hoitanut ja jos X jälleen kerran ei pidä sovitusta kiinni, niin se ei ole minun ongelmani. Eikä kyllä mielestäni siskonkaan. No niin, mutta takaisin tuohon alistamiseen...

Seksuaalista alistamista ei siis enää tuon jälkeen tapahtunut. Joskus kännipäissään hän jotain yritti, mutta lopetti kiltisti, kun kielsin. Henkinen alistaminen jatkui. En tiedä olisinko jotenkin toisin toimimalla silloin alkuvaiheessa saanut senkin katkaistua. Jospa tämä kaikki kokemani alistaminen olikin omasta toiminnastani kiinni eikä siitä, että Xssä on niin paljon narsistisia piirteitä? Mitä jos minä toiminnallani aiheutinkin ne? Jos hän ei vaan saanut kierrettä katkeamaan, kun se oli kerran alkanut? Jos kaikki olikin oikeasti minun syytäni?

En tiedä enkä vastauksen löytämisellä saa meidän suhdettamme enää erilaiseksi. Sekä minun että muiden meidät tuntevien kokemukset kuitenkin ovat sellaisia, että minua alistettiin henkisesti. X esimerkiksi kertoi minulle asioita totuudenvastaisesti. Eräänkin kerran hänen naispuolinen ystävänsä oli tulossa Helsinkiin ja tahtoi tavata Xn. Vanhempani olivat tulossa samana viikonloppuna meille kylään. X kysyi, voiko hän käydä tämän ystävänsä kanssa kahvilla tai jossain. Sanoin, että kyllä voi, jos hän saa sovitettua ajankohdan niin, että vanhempieni kanssa suunniteltuja aikatauluja ei tarvitse sen takia muuttaa. X ilmoittikin minulle vähän ajan kuluttua, että ei mene ja että oli kertonut tälle ystävälleen minun sanoneen, että se ei käy.

En tiedä tuntuiko minusta vaan, mutta X yritti aina jotenkin viestittää naispuolisille ystävilleen minun olevan mustasukkainen. Ja sen jälkeen hän syytti minua siitä, että mustasukkaisuuteni vuoksi hänen naispuoleiset ystävänsä eivät halua enää pitää yhteyttä häneen. Minä pyysin Xää silloin korjaamaan asian tälle ystävälle. X kertoi, että mitään korjattavaa asiassa ei ole. Minun mielestäni oli hyvinkin paljon, joten koska X ei suostunut itse korjaamaan tilannetta, minä otin ohjat omiin käsiini ja korjasin. Minulla siis oli tämän ystävän yhteystiedot ja laitoin hänelle viestin, että en minä ole Xää kieltänyt tapaamasta, jos hän sellaista väittää. Ja että tämä tyttö yrittäisi vielä sopia treffejä Xn kanssa uudestaan.

Selvisikin sitten, ettei X ole mitään sellaista syytä edes sanonut tälle naiselle mitä minulle väitti. Ja kaiken lisäksi naisen tulo Helsinkiin oli peruuntunut. Olihan se kieltämättä nolo tilanne, kun asia selvisi... Saipa tämä ystäväkin varmasti mielenkiintoisen kuvan suhteestamme. En maininnut Xlle mitään yhteydenotostani, vaan annoin asian olla. Ajattelin, että Xkin tietää, ettei tyttö ole edes tulossa Helsinkiin. Hiljaa mielessäni myös ihmettelin Xn motiiveja kertoa minulle vääristeltyä totuutta.

No tuli päivä, jolloin vanhempani olivat tulossa ja tämän tapaamisen piti alunperin olla. X olikin sitten keksinyt, että menee tapaamaan tätä tyyppiä ja oli soittanut tälle. No tyttö oli tietysti kertonut Xlle ettei tulekaan ja ihmetellyt, että enkö minä ollut kertonut. X raivostui aivan silmittömästi minulle. Ei hän suostunut kuuntelemaan perustelujani siitä, että minä korjaan väärinkäsitykset, jos koen, että minusta on annettu väärää tietoa ja hän ei sitä pyydettäessä suostu itse korjaamaan. X ilmoitti minulle, että hän ei anna tätä tapausta minulle koskaan anteeksi ja mökötti koko viikonlopun, kun vanhempani olivat täällä. Olin juuri silloin jäänyt sairauslomalle töistä, jolloin minua ahdisti muutenkin kovasti. Muistan kuinka ajattelin, että jos vaan selviän tästä viikonlopusta niin hyvä niin. Oli kamala esittää vanhemmille, että kaikki oli hyvin, kun sielu huusi tuskissaan ja toiseen ei saanut mitään keskusteluyhteyttä koko viikonloppuna.

Muistaisin, että tästä asiasta ei sittemmin puhuttu. Joskus taisin todeta, että eihän minulla ole mitään menetettävää, jos kerran olen jo tehnyt jotain anteeksiantamatonta. X ei sanonut siihen mitään. Hän tapasi tämän tytön kerran sen jälkeen, kun oli käymässä tämän kotikaupungin lähellä. Minä olin silloin kotona. Kuitenkin yhteydenpito tähän tyttöön väheni huomattavasti ko. selkkauksen myötä. En tiedä sitten mikä oli todellinen syy. X kun otti välillä aika kovasti yhteen tämän henkilön kanssa, ties vaikka heillä oli jotain riitaa tullut.

Suhteessamme tapahtui myös asioita, jotka Xn ilmoituksen mukaan laskivat pisteitäni. Milloin mitäkin pisteitä. Esimerkiksi aikaisemmin mainitsemani lapsiasia laski pisteitäni todella paljon, kun olin edes harkinnut niin itsekästä ratkaisua kuin lapsen pitämistä Xn tahdon vastaisesti. Totta kai X onnistui saamaan minulle, joka yritin miellyttää häntä kaikin tavoin, tällaisialla kommenteillaan huonon ja hätääntyneen mielen.

Kokemukseni henkisestä alistamisesta ja Xn älyttömistä kommenteista tai teoista aiheutti ennen pitkää sen, että en pystynyt kertomaan tunteistani tai jatkamaan keskustelua, vaikka olisi ehkä pitänyt. Sen sijaan menin täysin lukkoon. Olin niin tyrmistynyt, pettynyt ja surullinen siitä, että minua voidaan kohdella näin tai minulle voidaan sanoa milloin mitäkin alentavia kommentteja, että en kerta kaikkiaan saanut sanaa suustani. Viimeisen vuoden ajan olin jo niin pettynyt Xn toimintaan, että esimerkiksi väistin häntä, jos hän tuli käytävällä vastaan ja yritti vaikkapa koskettaa. Minä olin niin vihainen ja halveksin häntä mielessäni hänen teoistaan. Jos yritin puhua asiasta, minut painettiin alas tai tuntemuksiani vähäteltiin. Vähättely, mikä kauhea sana ja mikä kauhea tunne, kun sellaisen kohteeksi joutuu!

En osannut Xlle kertoa tunteistani niin, että minut oltaisiin otettu tosissaan tai olisin kokenut tulleeni kuulluksi. Jokaisen yrittämisen jälkeen turhauduin sekä ahdistuin entistä enemmän ja menin yhä enemmän lukkoon. Muistan kuinka ajattelin alkuvuodesta sitä, miten paljon minulla olisi Xlle sanottavaa, kun hän vain jaksaisi kuunnella. Tai kun hänellä vain olisi aikaa kuunnella minua pelitouhujensa keskellä. Ei hänellä ollut enkä minäkään vaatinut tulla kuulluksi. Kaipasin todella suhteemme ihan alkuaikojen keskusteluja, jolloin minua vielä kuunneltiin ja oltiin todella kiinnostuttu siitä miten asioita koen ja miten niistä ajattelen.

Luulen, että tuo kokemani alistaminen, sitä seuranneet tunteet, teot ja asenteeni toista kohtaan vaikuttivat merkittävästi suhteemme loppumiseen. Kuten aiemmin kerroin, päivä, jolloin epäilin alistusjuttua ääneen siskolleni ja kuulin, että muutkin ovat sen huomanneet, oli merkittävä oman toimintani kannalta. Silloin alkoi hiljainen kapinani alistamista vastaan. Aloin toimia oman mieleni mukaan ilman, että sanoin Xlle siitä mitään. En sanonut hänelle vastaan, mutta en myöntynytkään mihinkään. Olin vaan hiljaa ja toimin, jonka X ennen pitkää sitten havaitsi. Havaitsi sen, että olin toiminut hänen sanomaansa vastaan. Se jos mikä oli kai näin jälkeenpäin ajateltuna sitä lopun alkua.

Tästä alistamisasiasta riittäisi juttua vaikka miten. Luulenpa, että jossain vaiheessa ilmestyy vielä part III. Siitäkin huolimatta, että jatko-osien vaarana on sisältää liikaa edellisen kertausta ja kuluneita vitsejä.