KIELTÄMINEN – Olen hyväksynyt sen, että ero on tapahtunut ja se on pysyvä olotila. Olen myös todennut, että tapahtunut on ollut loppujen lopuksi pelkästään positiivinen asia.

PELKO – Tulevaisuus ei pelota, päinvastoin. Mielestäni tulevaisuudella on minulle ainoastaan positiivisia asioita tarjottavanaan. En pelkää olla yksin enkä pelkää, että jäisin yksin jonkun ongelman kanssa. Kuitenkin, loppujen lopuksi se on aika pitkälle itsestä kiinni jääkö yksin vai ei (tarkoitan siis, että apua voi aina pyytää ja yleensä ihmiset auttavat mielellään). Xää pelkään ehkä jonkin verran. Tai pelkään sitä, mitä kaikkea hän voikaan keksiä, jos suututan hänet jotenkin. Toisaalta, miten onnistuisin suututtamaan hänet? En tiedä. Ja tämäkin pelko tuli mieleen syvältä kaivamalla, se ei siis ole aktiivisesti mielessä.

SELVIYTYMINEN – Toisten ihmisten liiallisessa miellyttämisessä on vielä tekemistä, mutta mielestäni se asia ei varsinaisesti liity eroon, vaan mahdolliseen tulevaan suhteeseeni ja muuhun elämään.

YKSINÄISYYS – Eipä ole ongelmia. Nautin yksinolosta (mikä on varsin kummallista), välillä ehkä liikaakin. Tällä hetkellä en kaipaa mitään erityishuomiota keneltäkään (vrt. rakkaussuhde).

YSTÄVYYS – Minä en menettänyt erossa itselleni tärkeitä ihmisiä/ystäviä. Xn perheenjäsenet ovat edelleen ystäviäni ja heidän kanssaan oleminen on nykyään erittäin helppoa – vaikka puhe aina kääntyykin välillä Xään ja Ruohoon. Monet omista ystävistäni tuntuvat entistä läheisemmiltä ja usean kanssa olenkin enemmän tekemisissä nykyään. Minulla on myös jo sellaisia ystäviä, jotka eivät ole koskaan tavanneet Xää eikä minua ollessani hänen kanssaan eli olen ystävystynyt heidän kanssaan eron jälkeen.

SYYLLISYYS/HYLKÄÄMINEN – Ehkä välillä vielä vähän marttyroin sillä, mitä olen kokenut. Siitä haluaisin päästä eroon. On niin helppo vedota: "mutta kun mulla oli se rankka erokin tässä, niin…"

SURU – Kyllä tämä suhde on aika tehokkaasti surtu jo loppuun. Tuntuu, että surtavaa ei ole enää edes jäljellä.

VIHA – Ajoittain ja hyvin pienesti saatan tuntea vihaa Xää tai itseäni kohtaan. Tunne menee kuitenkin nopeasti ohi. En ole huolissani.

IRROTTAUTUMINEN – Mielestäni olen pystynyt irrottautumaan Xstä täydellisesti. En kaipaa häntä enää elämääni ja minulle on oikeastaan aika yhdentekevää, mitä hänelle tapahtuu. Hmm… tai enpä tiedä. Rupesin tässä juuri ajattelemaan, mitä tekisin, jos vaikka kuulisin Ruohon odottavan lasta tai heidän suunnittelevan naimisiinmenoa. Voisi olla aika kova paikka. Mutta uskon, että mitä enemmän aikaa kuluu, sitä vähemmän tuollaisetkaan asiat hetkauttavat suuntaan tai toiseen.

ITSETUNTO – Hurjan paljon parempi mitä Xn kanssa ollessa tai heti eron jälkeen. Työstämistä tässäkin asiassa vielä on, mutta mielestäni ne asiat eivät liityy enää eroon.

MUUTOS – Olen ymmärtänyt sen, miksi suhde päättyi ja olen yleensä sinut asian kanssa. Yleensä siksi, koska välillä tulee noin sadasosasekunnin mittaisia hetkiä, jolloin vihaan itseäni ja tekemisiäni suhteessamme yli kaiken. Minulla on vielä tallessa joitain keskusteluja yms. papereita erovaiheeseen liittyen. En koskaan katso niitä, mutta voisin oikeastaan hankkiutua niistä eroon. Se olisi ehkä seuraava tavoite. Olen yrittänyt säästää niitä "heikkoja" hetkiä varten: jos minulle tuleekin sellainen olo, että haluan Xn takaisin. No, eipä ole tullut. Kai niin olisi jo tapahtunut, jos sellaista olisi tapahtuakseen?

AVOIMUUS – Ei ole ollut itselleni koskaan ongelma. Minulla on ympärilläni myös ihmisiä, jotka sallivat sen.

RAKKAUS – Tykkään itsestäni enemmän kuin aikoihin ja luulen, että joku muukin voisi vielä joskus tykätä.

LUOTTAMUS – Kaikki miehet eivät ole sikoja, edelleenkään.

SUHTEET – Enpä tarvinnut laastarisuhdetta päästäkseni irti tästä suhteesta – ja olen ylpeä siitä! (Tarkoitus ei ole tuomita sellaisia, jotka ovat tähän turvautuneet. Kukin tyylillään. Luulen kuitenkin, että minut tällainen suhde olisi hajottanut vähintään yhtä pahasti kuin ero Xstä.)

SEKSUAALISUUS – Juu, ei ongelmia sillä saralla ;).

SINKKUUS – Loppujen lopuksi aika kivaa. Siihenkin täytyy kyllä totuttautua aikansa, ennen kuin näin voi todeta. Itselläni kesti vuoden verran, ennen kuin sinkkuus alkoi todella tuntua mukavalta. Nyt jo vähän pelottaa, että alkaako tämä tuntua jopa liian mukavalta.

(ELÄMÄN) TARKOITUS – Tulevaisuus on positiivinen juttu!

VAPAUS – Hmm. En ole ehkä valmis aloittamaan vielä uutta suhdetta. Mutta onneksi vapauteni on valita myös sinkkuus! Vapaus olla oma itsensä vaatii myös ehkä hieman vielä työstöä, mutta ei sekään liity enää eroon.

Mielenkiintoinen yhteensattuma on muuten se, että ilmoitin itse erohalukkuudestani ensimmäistä aviomiestäni kohtaan Xn syntymäpäivänä (silloin en vielä tuntenut Xää). Eli jos sama kaava ihmissuhteissani jatkuu, seuraava mieheni on syntynyt edellisen suhteeni eropäivämääränä.

21.2.

Anyone?

Sain tämän siskoltani hautajaisia edeltävänä iltana:

"IhQua, sun entinen kundikaveri ei osannu yhtään matikkaa, ku se ei osannu laskee mitä menetti sussa ku oot niin tyrmäävä gimma! <3"

Kannattaa käydä kouluja, lapset.

Lisäsin sivuilleni halilaskurin. Minulle voi nyt antaa haleja. Voima-, onnittelu-, surkuttelu- yms. haleja. Tai vaikkapa ihan huvin vuoksi. Vaikka siksi, että on kiva päivä. Tai vaikka siksi, että ei ole niin kiva päivä. Halaan teitä kaikkia virtuaalisesti takaisin.

Tänään minua voisi vaikka halata siksi, että olen pienen pojan (3300 g, 48,5 cm) tuore täti. <3

Ihanaisen kivaa ja halintäyteistä päivää teille kaikille!

Minulla olisi niin paljon sanottavaa kaikesta mahdollisesta. Listailin vähän asioita ylös ennen tätä postausta ja totesin, että jos kaiken sen tähän kirjoittaisin, tästä tekstistä tulisi niin pitkä, että kukaan ei jaksaisi sitä kerralla lukea. Kirjoitan sen vuoksi asioita yksi kerrallaan ja tässä niistä sitten ensimmäinen.

Olin siskon kuoleman jälkeen yhteydessä Xn perheeseen ensimmäisen kerran viikon kuluttua suru-uutisesta. Tai oikeastaan siinä kävi niin, että Xn toinen sisko soitti minulle ennen kuin ehdin ottaa yhteyttä sinne päin. Puhuimme puhelimessa puolisen tuntia. Tuntui tosi mukavalta puhua asiasta tämän siskon kanssa ja muutenkin oli kiva olo siitä, että hän halusi minun kanssani asioita jakaa. Sain paljon uutta tietoa siitä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, miten kaikki meni kuolinpäivänä jne. Samana päivänä soitin myös Xn äidille. Äiti sanoi, että olen ollut paljon hänen mielessään. Ei hän sitä tarkemmin selittänyt enkä minä kysynyt, mutta kyllä nuo sanat lämmittivät kovasti mieltä. Xn äiti on muutenkin sellainen, että laittaa aina minulle, tyttärilleen ja omalle siskolleen kaikki sähköpostiforwardit, joissa kiitellään ystävyydestä eli kai tuo liittyy jotenkin siihen, että hän kokee minut itselleen läheiseksi/ystäväksi.

Kuolinhetkellä siskon luona olivat olleet tämä toinen sisko, Xn vanhemmat, X, Neiti 3 vee ja tämän isä. Neiti oli sitten kovasti ihmetellyt hengityksen lakattua, että miksi kaikki rupesivat niin kovasti itkemään. Hänelle oli selitetty, että äitistä tuli nyt enkeli ja äiti lähti pilvenreunalle vilkuttamaan - sisko oli halunnut, että näin asia selitetään tytölle. Neitihän oli sitten tuijottanut kuollutta äitiään pitkään ja odotellut kovasti, että milloin se lähtee oikein lentoon. Neidille äidin kuolema ei ole ollut ollenkaan kova pala. Hän ehti irtautua äidistä jo paljon ennen kuolemaa. Hän on onnellisen tuntuinen tyttö. Toisaalta onni hänelle, että on noin pieni, ettei oikein asioista ymmärrä ja onni on myös se, että äiti lähti hitaasti hiipumalla pois eikä yhtäkkiä vaikka jossain onnettomuudessa. Kyllä tämä kuollut siskokin on tehnyt hienoja juttuja: hän on esimerkiksi kirjoittanut kirjeen tyttärelleen, jonka tämä saa luettavakseen sitten vanhempana. Muitakin juttuja on ja niistä muodostuu varmasti tytölle hyvin tärkeitä muistoja tulevaisuudessa.

Perjantaina vierailin ensimmäisen kerran Xn vanhemmilla. Pikku-neiti oli myös siellä ja aika paljon siinä asiat pyörivät sitten hänen ympärillään. Vaikka hän ensimmäisenä minut nähtyäni ilmoitti, että mene pois, en oo sun kaveri, niin lopulta hän lähtöä tehdessäni roikkui jalassani, eikä olisi millään malttanut päästää minua menemään.

Tätä seuraavaa asiaa on nyt vähän hassu kirjoittaa, mutta minusta tuntuu ihan mahdottoman hyvältä sekin, että tuolla Xn vanhempien luona elämä jatkuu ihan normaalisti minun paikalle tullessa. Esimerkiksi siellä käydään vessassa ovet auki ja päästellään pieruja surutta ihan ilman sensuuria, vaikka tavallaan olen vieraana heillä. Se ei tunnu minusta ollenkaan kamalalta tai kiusalliselta, vaan siitä tulee tunne, että he pitävät minua (yhä) niin kalustoon kuuluvana, että piereskelläkin voi ihan vapaasti. Perjantaina sattui tuohon liittyen vielä ihan hauska juttu. Xn äiti ja minä leikimme Neidin kanssa. Xn äiti sanoi siten yhtäkkiä Neidille: "Katos tätä!" Kun Neiti nosti katseensa, Xn äiti päästi ihan järjettömän pierun. Neiti jäi tuijottamaan sitten ihmeissään ja odotti aina vaan jotain tapahtuvaksi, eikä ollenkaan käsittänyt, että pieru oli se juttu. Me sen sijaan Xn äidin kanssa ulvoimme ihan hysteerisinä naurusta ja vielä enemmän, kun tajusimme, että ei se pieni ymmärtänyt ollenkaan. Hänen ikäisellään kun ei vielä ole estoja tuon suhteen, niin piereskely ei ole hänelle mitään erikoista toimintaa.

Xn äiti sanoikin, että on hyvä kun Neiti on heillä niin paljon, kun pysyy ajatukset hyvin poissa ikävistä asioista. Xn isäkin, joka yleensä ei minulle paljon puhele (ellei ole kännissä) tuli puhumaan omista fiiliksistään ja siitä, miten öitä ei tahdo saada nukutuksi. Xn äiti kertoi, että isä ei ole itkenyt oikeastaan kertaakaan muiden nähden tuota kuolemaa, mutta X oli purskahtanut kunnolla itkuun siskonsa kuolinvuoteella. Kun olin lähdössä, he molemmat tulivat vielä halaamaan minua ovella, mitä ei yleensä tapahdu. Käynnistä jäi kaiken kaikkiaan hyvä mieli, vaikka heti kun ovi sulkeutui takanani, tuli itku. Vierailun jälkeen olin aika ahdistunut ja itketti, mutta onneksi se meni sitten ohi illan mittaan. 

Kaikkia esiolettamuksiani vastaan siskon hautajaiset ovat pienimuotoiset eli paikalla on ainoastaan oman perheen jäsenet. Sain siis huokaista helpotuksesta Xn tapaamisen suhteen. Tosin minut on kutsuttu uurnanlaskutilaisuuteen, jolloin hyvästejä voivat käydä jättämässä muutkin. Perhe on alustavasti suunnitellut jonkinlaista muistotilaisuutta tähän yhteyteen, mutta se on vielä suunnittelun asteella eli toteutuminen ei ole varmaa. Jos he luopuvat siitä, minä pääsen kyllä tosi vähällä Xn suhteen. Tuntuu muuten aika hullulta mennä syömään kakkua sen jälkeen, kun nuori ihminen on haudattu maahan. Kuoleman vuoksi, jonka lääkärit ovat turhaksi määritelleet.

Ei voi mitään, mutta aina välillä jokin asia tuo mieleen vuoden takaiset tapahtumat. Yleensä se on luonto. Joku tuoksu, valo, aurinko... Ne tuovat mieleen kevään, mistä taas tulee mieleen viime kevät ja ne fiilikset, joita tähän aikaan oli. Silloin kouraisee kovasti ja syvältä. Onneksi se kestää vain kymmenesosasekunnin, vaikka siinäkin on jo ihan tarpeeksi.

Tänäkin aamuna kouraisi. Aamupalaa syödessä pihalta kuului linnunlaulu.